Lehdessä kerrottiin äskettäin, että Suomessa katoaa jäljettömiin 3 000 hevosta vuodessa. Ne ovat aikansa eläneet talleissa ja kantakirjoissa ja mitä näitä hevosrekistereitä onkaan, mutta sitten ne vain häviävät, eikä kukaan tiedä minne. Vain tuhannen hepan kohtalo tulee kirjatuksi virallisiin papereihin: niistä tehdään makkaraa ja jätteet hävitetään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.
Mysteerio on salaperäinen, kuten mysteeriot yleensäkin. Hevonen on sentään aika iso otus, joten ei se ainakaan mihinkään apesäkkiin voi hukkua.
Järjellä ajatellen (ja milläpä sitä ihminen muulla ajattelisikaan) katoavien hevosten salaisuuteen löytyy toki moniakin mahdollisia ratkaisuja.
Yksi selitys voi olla se, että vaikka hevonen on kesytetty jo tuhansia vuosia sitten, sen isossa pääkopassa asuu vielä villihevosen viettejä. Kenties 3 000 hevosta vuodessa yksinkertaisesti päättää vaihtaa vapaalle, katoaa Suomen mittaamattomiin metsiin, pesii ja elelee siellä kuten muutkin luontokappaleet.
Tämän arvion uskottavuutta tosin murentaa pari seikkaa. Kun muuan Liekki-niminen sonni lähti jokunen vuosi sitten takaisin luontoon, siitä nousi valtava mediakohu, joka muistetaan vieläkin. Voisiko siis kolmentuhannen hevosen villiintyminen jäädä kokonaan noteeraamatta? Sitä paitsi, jos Suomen metsissä kuhisee villihevosia, niitä pitäisi osua syksyisin hirvimiesten saaliiksi nykyistäkin enemmän.
Tuollaiset epäilyt tosin ratkeavat sillä, jos hepat karkaavatkin saman tien koko maasta, luultavasti Venäjälle. Mutta ihmettelemistä olisi siinäkin, sillä miten ihmeessä kaikki pollet osaisivat lähteä juuri itään päin ja mitä varten. Ruotsiin meno olisi vielä hankalampaa, sillä etelän hevosten pitäisi kiertää Pohjanlahden ympäri tai uida sen yli, mikä tuskin onnistuu.
Näin ollen jäljelle jää oikeastaan vain yksi selitys hevosten katoamiseen: vanhoiksi tullessaan kaakit lähtevät vaeltamaan hevosten hautuumaalle, samaan tapaan kuin elefantit etelän maissa. Jos hautuumaa sijaitsee riittävän syrjäisessä paikassa rotkon pohjalla, on mahdollista etteivät viranomaisemme eikä kukaan muukaan ihminen tiedä siitä mitään, vaan osoite kulkee pelkästään hevosten puskaradiossa suullisena eli turvallisena perinteenä.
Loputtomiin hevosten hautausmaa ei kuitenkaan voi pysyä piilossa, sillä jos 3 000 hevosen kokoista otusta hautaa itse itsensä, jo muutamassa vuodessa paikalle kohoaa sellainen röykkiö hevonluita, että sen on pakko näkyä kauas ja hohtaa kelmeänä satelliittikuvissa.
Jahka tämä mysteerio saadaan selvitetyksi, voimme seuraavaksi keskittyä vielä hurjempiin eläinkohtaloihin: minne katoaa lähemmäs puoli miljoonaa sikaa joka joulun alla?