Gustav Hägglundin visiossa Eurooppa vastaa omasta puolustuksestaan ja Naton rooli muuttuu. Tämä on täysin mahdollinen tulevaisuudenkuva.
Suomen ja koko Euroopan turvallisuuspoliittiseen ympäristöön liittyvä keskustelu velloo nyt vilkkaana. Puolustusvoimien entinen komentaja, EU:n sotilaskomitean nykyinen puheenjohtaja kenraali Gustav Hägglund käytti sunnuntaina Ruotsissa puheenvuoron, jossa kuvasi unionin tähänastista kehitystä ja linjasi mahdollista tulevaisuutta.
Hägglundin mielestä EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka voisi kehittyä Naton eurooppalaiseksi pilariksi. Samalla ajatukseen on leivottu sisään se, että Yhdysvaltain rooli Euroopan puolustusasioissa vähenisi huomattavasti.
EU:n tehtävänä olisi oman alueensa eli Euroopan kollektiivinen puolustus, ja Yhdysvallat hoitaisi oman alueensa Amerikassa. Natolle jäisi tarvetta kriisinhallinnan alalla, ja siinä molemmat osapuolet - Yhdysvallat ja EU - toimisivat yhdessä.
Tuloksenaolisi selvä työnjako, mikä on tarpeen jo siksi, että amerikkalaisten ja eurooppalaisten sotavoimien kyky toimia yhdessä voi heiketä nykyisestä. Yhdysvallat kokee täytenä terrorismin uhan ja kehittää maailmanlaajuisesti toimivaa sotakoneistoa, jolla on valtavat tekniset resurssit. Eurooppa taas näkee uhkakuvansa toisin.
Hägglundin mallissa Yhdysvallat voi hoitaa itse näyttävät sotilasoperaationsa, mahdollisesti Naton nopean toiminnan joukkojen tai halukkaiden liittolaisten avulla. EU taas voisi toimia omalla vahvalla alueellaan, laaja-alaisessa kriisinhallinnassa. Nato olisi yhä olemassa, mutta Eurooppa ja Amerikka menisivät muuten omia latujaan. Hägglund ei näe tällä maailmankolkalla nyt sellaista uhkakuvaa, mistä EU ei voisi yksin selvitä.
Hänellä on poikkeuksellisen suorasanaiset terveiset myös Suomelle ja Ruotsille. Hägglund sanoo olleensa hämmästynyt siitä epäluulosta, jolla näissä maissa on suhtauduttu EU:n puolustusulottuvuuden kehittämiseen. Se on jäänne menneeltä ajalta, hän sanoo suoraan. Vastaan hangoittelun sijaan maiden tulisi tehdä kaikkensa EU:n puolustuksen kehittämiseksi, sillä se on suunnattu turvaamaan juuri näiden maiden kansalaisia ja alueita. Siinä ei rakenneta imperiumia, eikä se vie seikkailuihin maailman ääriin.
Virkansa puolesta Hägglundilla on aitiopaikka nähdä, mihin suuntaan maailma on menossa. Hänen visiossaan Naton tuleva rooli liittyy kriisinhallintaan ja EU:n rooli puolustukseen. Nykyisessä tehtävässään hän katselee asioita pitkälle yli kansallisvaltioiden rajojen. Jos Eurooppa on turvassa ja huolehtii itsestään, se koskee myös Suomea.
Puolustusministeri Seppo Kääriäisellä olisi ollut tilaisuus vastata Hägglundille tuoreeltaan maanantaina maanpuolustuskurssin avajaisissa, mutta puheet eivät kohdanneet toisiaan. Kääriäinen puhui jälleen vanhakantaisesti tulossa olevasta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, joka näyttää hänen viestiensä valossa keskittyvän kansallisiin turvallisuusuhkiin ja johtamisjärjestelmän uusimiseen eli esikuntiin, joiden asemasta on tulossa kuuma aluepoliittinen kysymys.
Kääriäisen korostaman kansallisen puolustuskyvyn tärkeyttä ei kukaan kiistä. Mutta sen ohella tarvitaan yhä vahvemmin aktiivinen näkemys siitä, millainen Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö olisi Suomelle toivottava ja mikä oma roolimme siinä olisi. Uhkia ei torjuta vain käpertymällä sisäänpäin vaan vaikuttamalla itse asioihin. Siitä ajattelutavasta Hägglundin puhe on malliesimerkki.