Dahabin katuja pestiin tiistaina verestä ja lasinsiruista edellisen illan pommi-iskujen jälkeen. Siinailla, Punaisenmeren rannalla sijaitseva sukeltajien ja reppumatkailijoiden suosima pikkukaupunki muuttui hetkessä veriseksi räjähtäväksi helvetiksi.
Suuri osa matkailijoista pakkasi laukkujaan lähteäkseen pois, samaan aikaan kun toimittajia ja Egyptin turvallisuusjoukkoja saapui paikalle. Tiet Dahabista poispäin olivat tiistaina avoinna, mutta kaupunkiin vievät tiet olivat suljetut.
Auttaminen vaikeaa
Haavoittuneiden hyväksi ei Dahabissa voitu tehdä paljoa, koska paikallisessa sairaalassa ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa, ensiaputarvikkeita tai lääkkeitä.
"Sairaalassa ei ollut vettä edes käsien pesuun. Pumpulia löytyi pienempien haavojen puhdistamiseen, mutta pahoille vammoille ei voinut tehdä juuri mitään. Ihmiset menehtyivät käsiin. Sain jostain viisi shokin hoitoon tarkoitettua lääkeampullia, jotka pistin eniten tarvitseviin", kertoo Michael Hartlich, Dahabissa lomailemassa ollut saksalainen psykiatri, joka vietti tapahtumayön ensiapua antaen.
Kuolleita lojui käytävillä
Haavoittuneet joutuivat odottamaan apua kuolleiden vieressä paljailla, verensekaisen nesteen peittämillä kaakelilattioilla. Vertavuotavat haavoittuneet kantoivat toisiaan käytävillä ja kyhäsivät katkenneiden luiden tueksi laudanpalasista jonkinlaisia tukia.
Noin 16-vuotias egyptiläinen tyttö istui seinää vasten osoittaen oikeaa säärtään, kyvyttömänä puhumaan. Tyttöä auttamaan tullut mies oli menettänyt puolet takamuksestaan, mutta mies ei näyttänyt välittävän tilastaan.
"Monet haavoittuneet eivät shokkinsa vuoksi vuoda verta, vaan voivat jonkin aikaa toimia viileän harkitusti tuntematta edes kipua", selittää Hartlich.
Mies repi tytön farkkujen lahkeen auki paljastaen pahasti ruhjoutuneen luun ja lihakset, minkä nähdessään tyttö sai hysteerisen kohtauksen. Tytön edessä verilammikossa maannut tajuton mies siirrettiin samaan aikaan sen verran syrjään, ettei tämä tallautunut paareja kantavien auttajien jalkojen alle. Kuolleita puolestaan kannettiin ulos sitä mukaan kun käytävällä oli tilaa kulkea.
Kuvat palaavat mieleen
Haavoittuneita alettiin kuljettaa Sharm al-Sheikin hyvin varustettuun sairaalaan sitä mukaan kun vapaita ajoneuvoja saapui sairaala-alueelle.
Myös pari bussilastillista nuoria miehiä matkusti sinne luovuttamaan verta, koska se ei ollut mahdollista Dahabissa.
"Menin mukaan ambulanssiin, joka kuljetti kolmea potilasta saattajineen Sharm al-Sheikin sairaalaan. Näiden joukossa oli myös saksalainen noin 10-vuotias poika, joka sitten kuoli syliini. Soitin pojan isälle Saksaan ja kerroin tapahtuneesta. Sitten vein pojan äidin sairaalan ruumishuoneelle tunnistamaan vainajan ja sanomaan hyvästit", Hartlich kertoo.
Hartlich kertoo sairaalatilanteiden palautuvan kuvina mieleen, kun tapahtuneesta on kulunut vajaa vuorokausi ja kun hän on saanut nukkua pari tuntia. Myös hajumuistot palaavat mieleen.
"Veren, palaneen ihon ja hiuksien haju ei lähde pois mielestä", saksalainen psykiatri sanoo käsiään puristellen.