Puolustusministeri Jyri Häkämiehen ehdotus Pekka Haavistosta EU:n välitysmiehenä Afganistanissa perustuu oletukseen, että paikan päällä olisi jotain neuvoteltavaa. Todellisuus voi olla toinen.
Maanantaina kuultiin Afganistaniin liittyviä näkemyksiä sekä Washingtonista että Helsingistä. Yhdysvaltain joukkojen komentaja Stanley A. McChrystal on lehtitietojen mukaan varoittanut, että ratkaisut maassa tapahtuvat vuoden sisään. Jos sinä aikana toimitaan väärin, ei vastarinnan nujertaminen enää onnistu.
Suomessa puolustusministeri Jyri Häkämies ehdotti maanpuolustuskurssin avajaisissa EU:n profiilin nostamista Afganistanissa ja oman neuvottelijan nimeämistä sinne. Haastattelussa hän tarkensi ajatelleensa tehtävään Pekka Haavistoa, jolla suomalaisista alkaa olla Martti Ahtisaaren jälkeen kattavin kansainvälinen kokemus neuvottelutoiminnasta kriisialueilla.
McChrystal oli antanut raporttinsa Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gatesille, jonka puolestaan Häkämies oli viime viikolla tavannut Washingtonissa. Häkämiehellä pitäisi näin ollen olla ajantasaisia arvioita, ja siviilikriisinhallinnan ja toimivan hallinnon vahva korostaminen näkyy sekä amerikkalaisissa että suomalaisissa teksteissä.
Mutta yhtä lailla niistä paistaa myös jonkinlainen epätoivo sen edessä, mitä maassa oikeasti on tapahtumassa. Kahdeksan vuoden jälkeen pohditaan, mitä pitäisi tehdä, jotta tappio ei olisi edessä.
Amerikkalaisarvioissa kaivataan Afganistaniin tuntuvasti lisää joukkoja, sekä sotilaallisiin että siviilipuolen tehtäviin. Se on tilanteessa looginen arvio, mutta poliittisesti ei Obaman hallinnolta aivan helposti toteutettavissa.
Häkämies ei ehdota Suomelta lisää joukkoja, mutta kylläkin lisää poliittista panosta EU:n kautta.
Molempien ehdotusten ongelma on, että ne pohjaavat näkemykseen maasta, joka olisi lopulta hallittavissa. Afganistanissa sellaisesta ei juuri merkkejä ole.
Presidentinvaalien voittajasta ei vieläkään ole selvyyttä. Nykyinen presidentti Hamid Karzai johtaa ääntenlaskentaa, mutta vaalivilppiepäilyt ovat raskaita. On yhä täysin auki, pidetäänkö vaalien toinen kierros vai ei. Näiden vaalien piti vahvistaa demokratiaa. Lopputulemana on toistaiseksi se, että demokraattisella mandaatilla valittua johtoa ei Afganistanissa ole enää ollenkaan.
Lisäksi Karzain hallintoa, jatkoipa se tai ei, voi hyvällä syyllä pitää syvästi korruptoituneena ja heikkona.
Afganistanin vakiintuminen länsiliittouman toiveiden mukaan edellyttää ennen muuta väestön luottamusta. Mutta nämä joukot ajelevat panssaroiduissa ajoneuvoissa vieraan kulttuurin keskellä, samaan aikaan kun taleban ja erilaiset sotaherrat puuhaavat maassa omiaan.
Häkämies ehdottaa, että EU neuvottelisi kaikkien osapuolten, myös "maltillisten talebanien" kanssa. Millä mandaatilla Haavisto tai joku muu maahan saapuisi etsimään tällaisia osapuolia? Mitä EU voi luvata tai tehdä, millä olisi Afganistanin oloihin minkäänlaista vaikutusta?
Ehdotuksessa on oljenkorteen tarrautumisen makua. Silti on hyvä, että uusia ratkaisuja haetaan. Afganistanin tilanne on yhä ratkaisematon, ja kestävä malli löytyy varmemmin puhumalla kuin sotimalla.
Viime ajat aloite maassa on ollut talebaneilla. Ihannetapauksessa heidän joidenkin edustajiensa kanssa voitaisiin keskustella maan tulevaisuudesta, ja siihen Häkämieskin tähtäsi.
Mutta ihannetapauksia ei maassa pahemmin ole. Vaalienkin piti parantaa, ei heikentää Afganistanin vakautta.