Kustannusyhtiö Art Housen toimitusjohtaja Heikki Haavikko ei aio vapaaehtoisesti paljastaa kohutun Sonera-kirjan tekijää tai tekijöitä. Hän pysyy yhä kannassaan, ettei hänen tarvitse kertoa kirjoittajien nimiä keskusrikospoliisille.
Julkisuudessa kerrottiin pari viikkoa sitten, että krp hakee oikeudelta päätöstä, jolla Haavikko määrättäisiin paljastamaan kohutun Sonera-kirjan tekijä tai tekijät. Krp:n kuulusteluissa Haavikko on kieltäytynyt kertomasta nimiä. Jos oikeus myöntyy krp:n vaatimukseen, Haavikon on kerrottava tietonsa sakon tai jopa vankeuden uhalla.
Haavikko perustelee vaikenemistaan liike- ja ammattisalaisuudella sekä toimittajien lähdesuojalla. Haavikon mukaan jälkimmäisen pitäisi ulottua myös häneen, vaikka lakiteksti koskee vain journalisteja.
"Ei voi olla niin, että sananvapaus on kiinni vain siitä, mikä sattuu olemaan julkaisun foorumi. Lehti-, radio ja tv-toimittajilla on lähdesuoja, miksi siis ei minulla kustannustoimittajana", Haavikko kysyy.
Krp:n vaatimusta todistajansuojan murtamisesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa maanantaina. Harvinainen vaatimus juontaa juurensa Soneran entisen toimitusjohtajan Kaj-Erik Relanderin tekemään tutkintapyyntöön internetkirjasta, jossa Relanderia arvosteltiin kovin sanoin.
Haavikon mukaan Relanderin asianajaja on ilmoittanut, että kaikkiin lain mahdollistamiin toimenpiteisiin ryhdytään, jos Art House julkaisee internetissä julkaistun tekstin kirjana. Kirja ilmestyi kaksi viikkoa sitten, mutta painetussa versiossa tekstiä on muokattu ja siistitty.
Internetyrittäjä joutui todistamaan
Käräjäoikeus joutuu ottamaan kantaa oikeudenkäymiskaaren pykälään, joka antaa lähdesuojan aikakautisten painokirjojen julkaisijoille ja tekijöille. Pykälä on siis sanamuotonsa mukaan tarkoitettu suojaamaan nimenomaan lehdistöä ja muuta ajankohtaismediaa, ei esimerkiksi yksittäisen kirjan kirjoittajaa.
Lähtökohta on se, että rikostutkinnassa todistajana kuullulla on aina velvollisuus puhua totta ja kertoa tietonsa. Laissa on lueteltu vain muutamia poikkeuksia tähän pääsääntöön. Toimittajien lisäksi esimerkiksi lääkäreillä tai asianajajilla voi tietyissä tilanteissa olla oikeus vaieta.
Median edustajilla on esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä oikeus olla paljastamatta tietolähteitään, jos enimmäisrangaistus tutkittavasta rikoksesta on alle kuusi vuotta vankeutta eikä tietoa ole saatu rangaistavan salassapitovelvollisuuden rikkomisen kautta.
Todistajansuojaa joudutaan koettelemaan tuomioistuimissa vain harvoin. Muutama vuosi sitten internetyrittäjä Johan Helsingius velvoitettiin tuomioistuimessa paljastamaan poliisille, kuka levitti hänen anonyymipalvelimensa kautta scientologien tekstejä. Poliisi kaipasi tietoa tutkiessaan epäiltyä tekijänoikeusrikkomusta.
Helsingius ei vedonnut oikeudessa lähde-, vaan luottamuksellisen viestin suojaan. Tuomioistuinten mukaan hänellä ei kuitenkaan ollut perustetta vaieta.