Luontoväen haaveet Sanginjoen muuttamisesta kansallispuistoksi saattavat kariutua, mikäli ympäristöministeriö tekee päätöksensä uusista kansallispuistoista Metso-inventoinnin perusteella.
Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen inventoinnin perusteella Oulun Sanginjoen luontoarvot jäävät suojeltujen alueiden ulkopuolella vähäisiksi. Puuttuvien luontoarvojen ohella rasitteena on pieni koko ja se, ettei alue ole valtion maata.
Kaupungin omistamasta ulkopalstasta vain osa on suojeltu. Muuta metsää on hoidettu talousmetsän tapaan, ja alueella on tehty mielenosoituksia nostattaneita hakkuita.
Ympäristöministeriössä ei kaupunkilaisten iloksi täysin tyrmätä haaveita kansallispuistosta. Harkintavalta asiassa on ympäristöministeri Ville Niinistöllä (vihr.), joka voi ottaa alueen kehittämiskohteeksi.
Sanginjoki on mukana ministeriölle keväällä jätetyissä uusissa kansallispuistoaloitteissa. 1980-luvulla kansallispuistoja on perustettu samantyyppisille alueille, jolloin ne ovat luonnontilaisina kehittyneet luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi paikoiksi. Kaupunki voisi luovuttaa maan valtiolle, jolloin alue täyttäisi luonnonsuojelulain vaatimuksen valtion omistuksesta.
Oulussa on käyty vuosikausia katkeraa vääntöä Sanginjoen metsäalueen käytöstä. Ulkometsästä on jo nykyisellään muodostunut kaupunkilaisten tärkeä retkeily- ja virkistysalue.
Ihmetystä herättääkin kaupungin nihkeys vaalia kaupunkilaisten suosiossa olevaa lähimetsää, jota jo nyt käytetään virkistykseen, matkailuun ja opetukseen. Jos alueesta ei tule kansallispuistoa, sitä on kehitettävä määrätietoisesti oululaisten virkistysalueena.