Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heikki Kouhi (kok.) ei luovuta. Vaasan mies ajaa edelleen jo 40 vuotta tapetilla ollutta ajatusta eteenpäin: kiinteä yhteys Ruotsiin Merenkurkun kohdalta.
Suhtautuminen on muuttunut viime vuosina.
"Tuossa olisi järkeä", Kouhi sanoo monien pohtineen, kun hän on vuodattanut perustelunsa.
"Järki" ei riitä. Tarvitaan rahaa. Merenkurkun neuvosto -niminen suomalais-ruotsalainen yhteiselin teki selvityksen vuonna 2000 kiinteän yhteyden mahdollisuudesta, kustannusarvio hankkeelle liikkui 1,5-2 miljardin euron tietämissä.
Selvitys päätyi loppulauselmaan, että hanke on täysin realistinen muuten, muttei hinnaltaan.
"Rahoitus tulisi EU:lta ja valtioilta. Rakennusaika on arvioitu 7,5 vuodeksi. EU:lta varastetaan rahaa saman verran joka vuosi, kun kustannuksia ajattelee vuositasolla", Kouhi heittää.
Heikki Kouhi ei ole asialla yksin. Myös Uumajan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lennart Holmlund on innostunut asiasta. Kouhin mukaan vuosikymmeniä sitten Ruotsi pelkäsi Venäjän marssia siltaa pitkin maahansa, muttei pelkää enää.
Todellinen läpimurto puuttuu silti.
"Muuta myönteistä ei ole kuin selvitys. Paitsi se, ettei hanketta pidetä enää kylähullujen puheina - eikä minuakaan sellaisena", Kouhi naureskelee.
Merenkurkun mataluus
helpottaa rakentamista
Selvityksessä käsiteltiin neljää eri vaihtoehtoa, joista yksi eli rautatietunneli haudattiin tuoreeltaan muun muassa Suomen ja Ruotsin erilaisen raideleveyden vuoksi. Muut kolme ovat silta-tunneli-silta-yhdistelmiä, joissa ylityspaikka sekä siltojen ja tunneleiden pituudet hieman vaihtelevat .
Vahvin vaihtoehto on sellainen, jossa tunnelia on 23 kilometriä, siltaa Suomessa 27 kilometriä ja Ruotsissa kymmenen kilometriä. Sillat loppuisivat tekosaariin, joista alkaisi tunneli.
Sillanrakennustekniikan professori Aarne Jutila Teknillisestä korkeakoulusta sanoo, että suunnitelma on täysin realistinen - siis rakennusteknisesti. Sillan pituus ei ole ongelma.
"Ongelmat ovat siinä, onko liikennettä tarpeeksi ja häiritseekö kiinteä yhteys kuinka paljon ympäristöä, luontoa", Jutila miettii.
Jutila saa aina silloin tällöin pohdittavakseen vastaavanlaisia tapauksia. Muutama vuosi sitten häneltä pyydettiin mielipidettä ja alustavia suunnitelmia Ahvenanmaan kautta Ruotsiin sekä Suomesta Viroon menevistä kiinteistä yhteyksistä.
"Merenkurkun ansiona on se, että se on niin matala. Syvyys tekee sillanrakentamisesta sekä vaativampaa että kalliimpaa. Suomalaiset olosuhteet ovat hankalat, koska alusrakenteet joutuvat kovalle koetukselle jäänpaineiden takia."
Jutilan karkea arvio on se, että tällaisen ylityksen teko maksaa 50 miljoonaa euroa kilometriltä. Kun Raippaluodon silta tehtiin, se maksoi noin 24 miljoonaa euroa per kilometri.
1960-luvulla tapetilla oli pengertie. Jutila arvelee, että nykyvirtauksilla sellaisen teko ei onnistuisi, vaikka ratkaisu olisi kaikkein halvin.
Kiinteää yhteyttä ei ole tutkittu Vaasan ja/tai Uumajan yliopistoissa. Esimerkiksi Vaasan yliopistosta puuttuu rakennusalan osaaminen.
Laivaliikenne
kuihtunut minimiin
Heikki Kouhi maalailee, että sillan rakentamisesta syntyisi upeita kerrannaisvaikutuksia. Arvokasta olisi myös perinteisen vanhan meritien elvyttäminen uudella tavalla. Nykyään, kun tax free poistui Vaasa-Uumaja-väliltä, ihmisiä kulkee laivalla enää kymmenesosa huippuvuosien miljoonasta matkustajasta.
"Ylityspaikka vaikuttaisi koko Keski-Skandinavian infrastruktuuriin. On muka olemassa Sininen tie Mo I Rana-Petroskoi, mutta se tökkää Merenkurkkuun."
"Muuttoliike etelän kaupunkeihin tyrehtyisi. Voimayhtiöt voisivat rakentaa tuulivoimaloita tekosaarille. Jätettä voisi kuljettaa Ruotsiin polttolaitoksiin, jotka täyttävät EU:n direktiivit. Huoltotunnelin kautta voisi tuoda maakaasua. Uumajassa on runsaat pohjavesivarat, jotka olisivat tarpeen esimerkiksi ydinlaskeuman varalta. Teollisuus ja terveydenhoito, koululaiset, yhdistykset, opiskelijat, kuorot... ", Kouhi pudottelee hengähtämättä perustelujaan.
Kouhi tietää, että aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä vaaditaan, ennen kuin Merenkurkku ylitetään ilman laivaa.
Kun tarpeeksi maltaa odottaa, voi Ruotsiin kävellä ilman rakentamistakin. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan 2000 vuoden kuluttua Merenkurkku kasvaa umpeen.
Näin syntyisi Euroopan suurin sisäjärvi: Peräjärvi.