Jalkapallon EM-karsinta on kääntymässä kolmen kuukauden loppusuoralle. Suomen maajoukkue on sille varsin tutussa tilanteessa: edessä on otteluita, joiden aattopäivinä tulee lähes kyllästymiseen asti tutuksi yksi sana - pakkovoitto.
Roy Hodgsonin valmentaman maajoukkueen karsintataival alkoi viime syksynä lennokkaasti. Avausottelussa Suomi kaatoi vieraissa kovaksi ylistetyn Puolan. Seuraavaksi arvokisoissa hyvin menestynyt Portugali joutui tyytymään suurine tähtineen Helsingissä yhteen tasapelipisteeseen.
Mutta kun idän kahdelta matkalta Hodgsonin ja kumppaneiden kotiin tuomisena odotetun yhdeksän asemesta olikin vain neljä pistettä, ollaan jälleen kerran varsin tutussa tilanteessa: lopputurnaushaave kyllä elää, mutta ei voi oikein hyvin. Haaveen toteutumisen todennäköisyysprosentti alenee jokseenkin samaa tahtia otteluiden vähenemisen kanssa.
Kolmikosta Puola-Serbia-Portugali Suomen pitäisi pystyä jättämään kaksi maata taaksensa.
Pakkovoitto. Se on Suomella edessä taas kerran. Keskiviikkona Tampereen Ratinan stadionilla Suomi tarvitsee voiton Kazakstanista. Muuten suomalaisen jalkapallon tämänkin syksyn loppukliimaksi jää torsoksi.
Mitä sitten Kazakstan-voiton jälkeen?
Itä on paitsi eksoottinen myös vähän ihmeellinen ilmansuunta. Ristiin pelaamista ja mojovia yllätyksiä tulee edelleen myös Suomen karsintalohkossa. Lähtökohtana voi kuitenkin pitää, että jos oikein lykästää, 28 pistettä voi riittää lopputurnauspaikkaan oikeuttavaan kakkossijaan.
Keskiviikon menestyksen jälkeen Suomella on vielä viisi ottelua jäljellä. Niistä joukkueen pitäisi siis raapia kasaan minimissään 11 pistettä.
Tehtävä on vaikea. Todennäköisesti se on entistä vaikeampi syyskuun 8. päivän ja Serbia-vierasottelun jälkeen.
Jos kaikki jää 21. päivänä marraskuuta pelattavan viimeisen kierroksen varaan, voi suomalainen jalkapalloystävä vain pitää peukkujaan ylhäällä sojossa sille, että Portugali olisi ehtinyt jo ennen sitä varmistaa paikkansa ensi kesäkuun lopputurnaukseen.
hannu.wilenius@kaleva.fi