Joulu on jo ovella, kuten myös uusi vuosi ja vuosikymmenen. On aika tehdä lupauksia, on aika katsoa menneeseen ja ennen muuta tulevaan vuosikymmeneen.
EU:ssa myös on tarpeen käydä keskustelua siitä, miten sen tulisi uudistua. Ja uudistumista ilman muuta tarvitaan. Kun brittien kanssa keskustelee, osa heistä kokee, että Brexit oli osittain seurausta EU:n uudistuskyvyn puutteesta. Yleisemminkin ihmiset kokevat EU:n vieraantuneen heidän arjestaan.
Politiikan tekotapakin on muuttunut. Kansalaisiin vaikutetaan sosiaalisen median ja uusien viestintävälineiden kautta yhä voimakkaammin. Tämäkin tekee poliittisesta päätöksenteosta nopeatempoista ja poukkoilevaa. Pitkien kaarien teko on jäänyt taka-alalle.
Uudelle vuosikymmenelle mentäessä joudutaan miettimään sitäkin, miten yhteisiä verovaroja kanavoidaan niin kansallisesti kuin EU:n tasollakin. Mitkä ovat painopistealoja nyt ja tulevaisuudessa, millä perusteilla rahaa jaetaan kumppanimaille?
Tätä pohdiskelua joutui myös Suomen hallitus tekemään kohta päättyvän kolmannen EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Yksi tavoitteista oli nimittäin sovun löytäminen monivuotisesta budjetista. Ei tullut valmista, vaikka kaikkensa Suomi tietysti yritti. Valmiutta kompromisseihin ei jäsenmaiden kesken löytynyt.
Päämiesten huippukokous pari viikkoa sitten joutui vain toteamaan, että Eurooppa-neuvoston uusi puheenjohtaja Charles Michel lähtee viemään neuvotteluja eteenpäin.
Suomen budjettiesitys oli mielestäni aika klassinen kirkko keskelle kylää -ehdotus. Esimerkiksi kokonaismitoitus olisi ollut noin 1 087 miljardia euroa (1,07 prosenttia EU-maiden BKT:sta), kun komission pohjaesitys oli 1,11 prosenttia EU-maiden BKT:sta ja tiukinta linjaa vetävät jäsenmaat pitävät tasan yhtä prosenttia sopivana tasona.
Kaksi suurinta menoerää olivat niin komission pohjissa kuin Suomenkin kompromississa maatalous ja koheesio. Näillä kahdella jalalla EU:n budjetti on seissyt jo pitkään.
EU-kansalaisten mielestä tästä perinteisestä linjauksesta olisi jo syytä päästä eroon. Politico–verkkojulkaisu kirjoitti Saksassa tehdystä kyselystä, jossa yli 2 000 kansalaiselta oli kysytty, miten he käyttäisivät EU-budjetista 100 euroa.
Suurin siivu (17,5 euroa) menisi opetukseen ja tutkimukseen. Todellisuudessa noin 9 euroa sadasta menee kyseisiin ohjelmiin. Toiseksi suurimman siivun kansalaiset laittaisivat ilmasto- ja ympäristöohjelmiin (kyselyn mukaan EU:n budjetista meni vain 1 euro sadasta näihin ohjelmiin) ja kolmanneksi suurin osuus menisi turvallisuuteen.
Maatalouteen ja koheesioon riittäisi kansalaisten mielestä 10 euroa kumpaiseenkin. Todellisuudessa niihin molempiin menee noin 35 euroa.
EU-kansalaisten tuntoja säännöllisesti mittaava Eurobarometri-kysely EU-tason huolista puolestaan viittaa vahvasti maahanmuutto- ja ilmastokysymyksiin. Tämän kevään barometrissa 34 prosenttia kansalaisista mainitsi maahanmuuton ja 27 prosenttia ilmastonmuutoksen suurimmaksi huolenaiheeksi EU-tasolla.
Nyt päättyvä vuosikymmen meni pitkälti finanssikriisin jälkien korjaamiseen. Aktiivisten keskuspankkien ansiosta kriisi on toistaiseksi jossain määrin takanapäin. Nyt päättäjien pitäisi kristallipallosta nähdä, mikä on alkavan vuosikymmenen suurin haaste. Tilannetta ei helpota se, että valtioiden velkaantuminen ei ole juurikaan hellittänyt ja keskuspankkien työkalupakit on aika lailla loppuun käytetyt.
Samalla kun uusiin haasteisiin tarvitaan päätöksiä ja toimenpiteitä, vanhat ongelmat – kuten työikäisen väestön vähentyminen ja ikäsidonnaisten menojen voimakas kasvu – eivät ole kadonneet mihinkään.
Uusi komissio on aloittanut työnsä varsin kunnianhimoisella otteella. Viikko aloittamisen jälkeen puheenjohtaja Ursula von der Leyen julkaisi uuden vihreän ohjelman (European Green Deal). Ohjelman tavoitteena on olla uusi kasvustrategia, jolla samaan aikaan vähennetään päästöjä, luodaan työpaikkoja ja parannetaan elämänlaatua.
Myös maahanmuuttokysymykset ovat yksi kuudesta komission painopistealueesta. On syytä ollakin, sillä vuoden 2015 huippuvuosi (yli miljoona Eurooppaan laittomasti pyrkinyttä) tuskin jää viimeiseksi ”piikiksi”, eivätkä nykyiset toimet ole tehonneet riittävällä tavalla. Esimerkiksi laittomien maahantulijoiden palauttamiset tulomaahan takkuilevat.
Tarkastuksemme mukaan alle viidennes palautuspyynnöistä toteutettiin vuonna 2018. Samoin paljon julkisuudessakin esillä ollut EU-maiden välinen turvapaikan hakijoiden siirtojärjestelmä ei ole päässyt lähellekään tavoitteitaan (160 000 henkilöä), kun vain vajaat 35 000 on siirtynyt Kreikan tai Italian leireiltä muihin EU-maihin.
Rauhallista joulua ja viisautta uudelle vuosikymmenelle!
Hannu Takkula on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.