Kun Suomen keskusta kokoontuu kesäkuun puolivälissä puoluekokoukseen Joensuuhun, luvassa on tavallaan uusintaottelu. Jarmo Korhonen valittiin selvin numeroin puoluesihteeriksi vuosi sitten Oulussa. Nyt kansanedustaja Kimmo Tiilikainen haastaa hänet.
Legendaariset puoluesihteerit ovat jo historiaa. Rehvakas Korhonen on nostanut vuodessa profiilin niin korkealle, että se on herättänyt omissa vaivautuneisuutta ja muissa ihmettelyä siitä, kuka oikein vetää keskustan linjaa, puoluejohtaja vai -sihteeri.
Kansanomainen Korhonen valittiin kenttäväen ponnekkaalla tuella. Vanhasta olisi miellyttänyt enemmän avustajansa Mikko Alkio, joka jäi kuitenkin älykkönä etäiseksi kenttäväelle. Korhonen on tuottanut Vanhaselle harmaita hiuksia arvaamattomilla kannanotoillaan. Vaikka Tiilikaisella ei olisi edes Vanhasen hiljaista tukea, hän arvosteli jo Korhosta kenttäväen tulkin roolin omimisesta ja omin päin tehdystä ehdotuksesta kieltää keskustalta tv-vaalimainonta.
Korhosen jatkon puolesta puhuu se, että puoluesihteerin vaihto kuntavaalien alla olisi paniikin merkki. Samaten Vanhasen aseman rapautuminen ja keskustan jäänti kokoomuksen varjoon hallituksessa vahvistavat Korhosen osakkeita.
Tiilikainen ei ole silti mikään tusinaehdokas. Hän tuurasi Paula Lehtomäkeä ympäristöministerinä vuoden päivät kommelluksitta. Terve haastaminen kuuluu politiikkaan. Rapsakka puoluesihteerikamppailu tuo sitä paitsi puoluekokousten aina tarvitsemaa ja julkisuuden noteeraamaa säpinää. Kysymys on kyllä muustakin, sillä keskustassa kuohuu nyt kovaa.