Kiista Kuhmon karhunhaaskoista johtaa ohjeistuksen tarkentamiseen. Poliisitutkintaa mahdollisista ympäristörikkomuksista tai -rikoksista ei sen sijaan Kainuun ympäristökeskuksen johtajan Heikki Aronpään mukaan tule.
"Kuvauspaikoilla tilanne on nyt sellainen, ettei tutkintapyynnölle ole perusteita. Tuntuu siltä, että paikoilla oli siivottu viime päivien aikana kolmivuorotyönä."
Heikki Aronpää tutustui tällä viikolla paikan päällä suurpetojen ruokintapaikkoihin Kuhmossa. Kuhmon viranomaiset tekivät tarkistuskäynnin yhdeksälle haaskalle jo elokuussa.
Sianraatoja satoja
kiloja viikossa
Kuhmon metsistä ja soilta löytyy useita haaskoja muun muassa paikallisilla luontokuvaajilla ja riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella. Haaskan perustamiseen riittää ilmoitus kunnan viranomaisille.
Rajavyöhykkeen tuntumassa toimii kaksi kuvausmatkoja järjestävää yrittäjää Lassi Rautiainen Articmediasta ja Ari Sääski Wild Brown Bearista. Sääski käyttää tällä hetkellä haaskana kalojen perkkeitä, Rautiainen sianraatoja.
Kalanperkkeitä viedään kuvauspaikalle 40-60 kiloa vuorokaudessa, sikoja viikon välein 250-500 kiloa. Kuhmon kaupungineläinlääkäri Tuulikki Mykkänen on pyytänyt maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosastolta kannanottoa siihen, miten paljon haaskalle saa viedä eläinpitoista jätettä.
"Haaskojen ei ole tarkoitus olla sikaloiden jätteiden hävityspaikkoja. Maastosta löytyvät määrät sikoja eivät vastaa käsitystäni haaskasta", Mykkänen toteaa.
Haaskojen käytöstä ei löydy yksiselitteistä lainsäädäntöä. Kainuun ympäristökeskuksen Heikki Aronpään mukaan vesi-, ympäristösuojelu-, maankäyttö- ja rakennuslain sekä EU-lainsäädännön antamat määräykset ovat lisäksi osin keskenään ristiriitaisia. Painotusten määrittely annetaan Aronpään mukaan seuraavaksi ympäristöministeriön juristien tehtäväksi.
Sika kelpaa
ahmallekin
Sianruhojen käyttö haaskalla perustuu kuvattavien lajien moninaisempaan kirjoon. Kirjolohen perkkeet houkuttelevat kyllä karhuja, mutteivät niinkään susia tai ahmoja.
Suolle raahatut eläinjätteet aiheuttavat esteettistä haittaa.
"Onhan se riettaan näköistä, kun karhut heittelevät yhteen kasaan kärrättyjä ruhon osia ja luita pitkin mantuja", Aronpää kuvaa.
Haaskoissa voi piillä tautivaara. Eläinlääkäri Tuulikki Mykkänen huomauttaa, että rajan pinnassa olevat ruokaisat haaskat houkuttelevat rajan takaa muitakin vierailijoita kuin karhuja.
"Sieltä tulee kettuja ja susia, jotka voivat tuoda raivotaudin alueelle. Ja se kallista hoitaa", Mykkänen perustelee.
Kuvaajat syyttävät ajojahdista
Mykkänen pitää tärkeänä, että tulevissa ohjeissa määritellään tarkasti haaskanpitäjien ilmoitusvelvollisuus ja haaskoilla sallittu eläinjätteen määrä. Myös kuvauspaikkojen jälkisiivouksesta ja jätteiden hoidosta tullaan ohjeistamaan haaskanpitäjiä vielä tämän syksyn aikana.
Suurpetojen kuvauspaikoista on kiistelty pitkin kesää Kuhmossa. Wild Brown Bearin yrittäjä Ari Sääski pitää haaskakohun lietsojina muutamia vaikutusvaltaisia metsästäjiä.
"On levitetty kuvia lehtiin viime vuoden haaskapaikoista. Ne on nyt menneen talven lumia ja tilanne on kunnossa", Sääski sanoo.