Metsähallituksen metsureilla Ossi Vähäkuopuksella ja Pentti Raiskiolla on Taivalkosken Purnunvaarassa olevalla kahdella uudistusalalla tavanomaista erikoisempi istutusurakka. Miehet pistävät vajaan hehtaarin kokoisille aukoille kuusentaimien ohella myös haavantaimia. Kuuset on tarkoitettu talouskäyttöön aikanaan korjattaviksi, haavat varttumaan liito-oraville.
Kyseessä on Metsähallituksen kokeilu, jossa istutusalueiden lähellä sijaitsevassa metsälakikohteessa asustavien liito-oravien elinoloja pyritään kohentamaan järjestämällä niille ruokailupuita. Ikääntyessään puut ovat niihin ilmestyvine koloineen myös pesimä- ja suojapaikkoja lajille. Haavantaimia istutetaan kaikkiaan 1 600 kappaletta.
Oulun yliopiston tutkija Eija Hurmeen mukaan Purnunvaaran kaltaisissa ikääntyvissä, kuusivaltaisissa metsissä liito-oravalle tärkeät haavat ja muut lehtipuut häviävät sukkession edetessä ja jäljelle jää lopulta lähes pelkästään vain havupuita. Elinkykyisen kannan ylläpitämiseksi istutukset ovat siksi paikallaan, kun metsäpalotkaan eivät enää ole edistämässä haavan ja puiden pioneeripuiden esiintymistä, hän toteaa.
Aita rakennetaan suojaksi
Tiimiesimies Kari Louhisalmi kertoo, että kaikkialla Metsähallituksen talousmetsissä haapaistutukset eivät ole tarpeen liito-oravien suosimiseksi, koska uudistusaloilla on monesti haapoja, jotka nykyisin jätetään pystyyn tuottamaan ympäristöön vesoja. Purnunvaaran metsissä haapoja ei kuitenkaan paljon ole lukuunottamatta lakikohde noroa ja sen ympäristöä, jotka on alue-ekologisessa suunnitelmassa jätetty toimenpiteiden ulkopuolelle.
"Metsätalous ja luonnonsuojelu nähdään monesti toisilleen vastakkaisina asioina. Tämän kaltaisilla toimilla voidaan kuitenkin aidosti näyttää, ettei Metsähallituksessa tilanne ole tällainen", Louhisalmi sanoo.
EU:n direktiivilajeihin kuuluvan liito-oravan elinolojen parantamista Purnunvaaran tapaisella hankkeella ei ole Metsähallituksen ympäristöpäällikkö Maarit Kaukosen mukaan muualla kokeiltu, joten tuloksia odotellaan mielenkiinnolla. Myönteisten kokemusten myötä menetelmää aletaan soveltaa muuallakin valtion talousmetsissä.
Istutettavat haavantaimet ovat noin metrin pituisia ja ovat mieluista einettä sekä jäniksille että hirville. Jotta taimet eivät katoaisi vääriin suihin, istutusalueiden ympärille rakennetaan kesän aikana poroaita-tyyppinen aita. Vähäkuopus ja Raiskio laskevat, että jos haavat kyetään pitämään sarvipäiden ja pupujen ulottumattomissa noin viiden vuoden ajan, niiden tulevaisuus on turvattu.
Ohjeet uudessa ympäristöoppaassa
Metsähallituksen hakkuut suunnitellaan nykyisin siten, että varsinaisten pesintä- ja levähdyspuiden lisäksi myös arvioidut kulkuyhteydet eri ydinalueiden välillä säästetään. Se on tärkeää, sillä liito-oravalla on maanpinnalla liikkuessaan kömpelö, eikä yleensä pysty ylittämään aukeita, joiden yli se ei pysty liitämään.
Näihin päiviin saakka laitoksella ei ole ollut kirjallista ohjetta liito-oravan huomioon ottamiseksi metsän käsittelyssä, joten toimenpiteitä mietittäessä on usein jouduttu tukeutumaan tutkijoiden tietoihin. Alkuviikosta tilanne kuitenkin muuttui uusitun ympäristöoppaan ilmestyttyä. "Nyt asiat on selkeästi paperilla", Kaukonen huokaa.
Taivalkosken talousmetsissä on Louhisalmen mukaan vähintään sata liito-oravien esiintymispaikkaa, mutta paljonko lajia esiintyy koko valtakunnassa on kiistanalainen kysymys. Siihen on kuitenkin tulossa selkoa parhaillaan tehtävän ympäristöministeriön selvityksen myötä. Eija Hurmeen mukaan raportti valmistuu kahden vuoden sisällä, eikä sen sisällöstä ole lupeissa väliaikatietoja.
"Lajin uhanalaisuuden peruste on kannan väheneminen", hän muistuttaa. Se, että liito-oravaa on alkanut löytyä vähän sieltä sun täältä, ei kerro hänen mielestään, että se olisikin arvioitua yleisempi, vaan siitä, että hämäräeläimen esiintymispaikat osataan nykyisin tunnistaa.
"Joka ikinen metsuri tietää liito-oravan papanat, ja osaa etsiä niitä määrätyistä paikoista."