Haapavesi Folk on pieni ja sitkeä. Torstaina alkanut nelipäiväinen, pääasiassa kansanmusiikkiin keskittyvä festivaali järjestetään jo 20. kertaa.
Kaikki alkoi folkmusiikkikurssista. Ensimmäinen pidettiin 1987, ja parin vuoden päästä järjestettiin festivaali kurssin ympärille.
"Nykyään kävijämäärä liikkuu siinä kymmenessätuhannessa. Rahoitusta saadaan avustuksista, lipputuloista ja alueella myynnistä, mutta kyllä tämä pyörii talkootyöllä. Pirun kovia ammattilaisia nuo talkoolaiset. Jos jokin menee pieleen, he eivät soita, vaan hoitavat asian itse", kiittelee Timo Hannula, Haapavesi Folkin isä ja taiteellinen johtaja.
Hän pitää edelleen kiinni alkuaikojen musiikkirungosta: Suomi ja muut Pohjoismaat, Irlanti ja Pohjois-Amerikka. Niistä tulee artisteja joka vuosi. Pikantin lisän tuovat eksoottiset maat. Esiintyjiä on ollut Aasiasta ja Afrikastakin, ja tänä vuonna kuullaan sulosointuja muun muassa Sri Lankasta syntyisin olevalta Manickam "Yoga" Yokeswaranilta, joka vie aikamatkalle viidentuhannen vuoden takaiseen Intiaan tamil-laulullaan.
"Hirveästi tulee tarjouksia esiintyjiltä, meillä on valtava valinnan vaikeus. Yleensä kokoon saadaan noin kahden sivun esiintyjälista, josta pitää lopulta pudottaa puolet pois."
Pelimannit ovat voimissaan
Haapavesi Folkin yhteydessä järjestetään myös erilaisia kursseja. Tänä vuonna niitä on tanssista ja irlantilaisesta musiikista fadoon, ja osallistujia riittää.
"Yhteensä 130 kurssilaista ja aivan Helsingistä Ouluun saakka", Hannula heittää.
Muutoin festivaalien kävijät ovat pääasiassa paikallisia, mutta aina on niitäkin, jotka ovat valmiita tekemään pitkän reissun kuullakseen marginaalimusiikkia.
"Täällä käy paljon alan harrastajia. Jos jostakin perinnemusiikista on kiinnostunut, uppoaa helposti myös muiden maiden perinnemusiikki. Syntyy arvostus lajia kohtaan."
Arvostus näkyy lisäksi siinä, että Sibelius-Akatemiassa on oma linjansa kansanmusiikille. Sen opiskelijoita on ollut Haapavedelläkin esiintymässä. Hannula iloitsee siitä, että nuoret ovat löytäneet perinteen. Kansanmusiikki ei todellakaan ole ukkoutunut, se uudistuu, muovautuu ja kasvaa jatkuvasti.
"Kun mennään perinnemusiikin ytimeen, kuullaan muuntuminen. Huomaa kuinka pelimanni käyttää kaikenlaisia virikkeitä luodakseen omaa musiikkiaan. He ovat uskomattoman luovia."
