Kansainvälisen huonekalujätti Ikean päätös rakentaa tavaratalo Haaparantaan käynnisti alueella liikehdinnän, jollaista sillä seudulla ei ole nähty aikoihin, ei edes Tornion jaloterästehtaan rakentamisen aikaan. Hieman kauempaa kuin Haaparannalta ja Kemi-Tornion alueelta katsottuna päätöksen aiheuttamassa kohussa ja huippuunsa viritetyissä ennakko-odotuksissa huomaa miltei uskonnollisen hurmoksen piirteitä. Mitä muuta voisi päätellä, kun paikalliset napamiehetkin rajan molemmin puolin heiluttavat Ikean mainospaidoissa vain yhden aatteen lippua.
Sata henkeä työllistäväksi arvioidun Ikean ja sen vanavedessä paikkakunnalle tulevien muiden kauppainvestointien vaikutusta alueelle on vertailu jopa Luulajan yliopiston ja Tornion jaloterästehtaan kaltaiseksi. Vertailusta voisi jopa loukkaantua, ellei ajattele niin pinnallisesti, että vain kauppa se on mikä kannattaa. Eihän tavarataloja voi verrata yliopiston antamaan tietoon ja sivistykseen tai alueen vahvaan perusteollisuuteen, jollainen terästehdas on. Kaikki kolmehan ovat vaikutuksiltaan täysin erilaisia omassa sarjassaan.
Ikean tavaratalo käynnistää Tornion ja Haaparannan yhteisen ydinkeskuksen rakentamisen, mitä pidetään rajan molemmin puolin merkittävänä. Muistakin suurista investoinneista on tehty jo päätöksiä Haaparantaan ja lähialueelle Suomeen. Hankkeiden uskotaan tuovan alueelle kaikkiaan viisisataa tai jopa tuhat uutta työpaikkaa.
Miten harkittuja, kannattavia ja työllisyyttä lisääviä jo tehdyt ja tehtävät investointipäätökset todellisuudessa ovat, selviää aikaisintaan vuosikymmenen lopulla. Ei tarvitse olla pahan ilman lintu epäillessään, että Ikea-kuumeessa lämpö on ehkä noussut hieman liikaa. Viidensadankin työpaikan luominen ja varsinkin niiden ylläpitäminen edellyttää huomattavan suurta ostajakunnan lisäystä, puhumattakaan tuhannesta työpaikasta.
Suuria marketteja ja tavarataloja perustettaessa liioitellaan usein työpaikkojen määrää, jopa tarkoituksellisesti. Osa työpaikoista on kuitenkin sellaisia, joissa työntekijä tekee kolme neljä tuntia päivässä töitä pari kertaa viikossa. Käytännössä sitä voi verrata pieneen vippiin silloin, kun ei ole mahdollisuutta saada suurempaa lainaa. Jollekin sekin voi elämäntilanteesta riippuen olla hyväkin ratkaisu, mutta niin vähällä ansiolla ei saa leipää pöytään.
Ikean tavaratalon rakentamisesta syntyneen huuman perusteella vieraspaikkakuntalainen voisi luulla, ettei kahden maan pohjoisilla paikkakunnilla kodin sisutustavaroiden tarjontaa ole juuri lainkaan. Alalle jo juurtuneet yrittäjät saavat kiristyvästä kilpailusta huolimatta nukkua tulevaisuudessa yönsä ehkä sittenkin rauhassa. Vaikka valinnanmahdollisuuksien monipuolistuminen on kuluttajien etu, eri asia on sitten, kuinka kauan kuluttajia alkuinnostuksen jälkeen kiinnostavat sellaiset tavarat, joiden elinkaaren lyhyys tukee kestävää kehitystä ja samalla omaa kukkaroaankin huonosti.
Ensimmäistä kotiaan sisustaville nuorille Ikean kaltainen tavaratalo saattaa olla suorastaan helmi, mutta mitä se tarjoaa perushankintojaan uusiville, varttuneemmille laatutietoisille ostajille. Haaparantaan tehtävät investoinnit ovat kuitenkin niin suuret, että niiden ylläpitämiseen tarvittaisiin kaikenikäiset paljon paljon laajemmalta alueelta kuin lähiseudulta.
Miten Haaparannan täkyyn tartutaan, jää nähtäväksi. Suomalaisethan jopa Keski-Pohjanmaalta asti kyllä hakivat aikoinaan halpaa voita naapurista. Bensiinin hinta oli silloin kuitenkin edullinen. Nyt se on huomattavasti korkeampi ja edelleenkin nousussa.