Tyrnäväläinen Saara Kananen sai maanantaina kuvattua vaikuttavan näyn, kun haapaperhonen päätti liihotella naisen ympärillä.
Suomen suurimpiin päiväperhosiin kuuluva perhonen pyöri pihalla kaikkiaan kymmenen minuuttia. Kananen ihasteli perhosen kokoa.
Vaikuttava se todella onkin, sillä siipien väli voi isoimmilla yksilöillä olla lähes kymmenen senttiä.
1960-luvun alusta aina 1970-luvun puoliväliin asti kadoksissa ollut haapaperhonen on yleistynyt Suomessa niin, että nykyään sitä esiintyy jo Rovaniemen korkeudella.
Oulun korkeudella perhonen tuli kymmenisen vuotta sitten. Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila kertoo, että perhosta ei välttämättä usein näe, koska se ei viihdy juuri kukissa.
”Se lentelee esimerkiksi metsäteiden varsilla ja usein, kun sen näkee, se istuu tiellä”, Kaitila sanoo.
Perhonen pysähtyi tuolille
Tällä kertaa haapaperhoskoiras pysähtyi puutarhatuolille.
”Hain kameran sisältä ja toivoin, että se siinä puutarhatuolilla vielä istuskelisi. Ulos tultuani se alkoi taas lentelemään ja pysähtyi kaasugrillimme kylkeen”, Kananen kertoo.
Haapaperhoset ovat riippuvaisia haapojen esiintymisestä, sillä toukkana se syö vain haavan lehtiä.
Kaitila kertoo, että kulunut vuosi on ollut haapaperhoselle suotuisa.
”Talvi oli talvi ja kesti pitkään. Sitten kesä tuli räjähtämällä. Eli ilmasto on ollut hyvin mantereinen ja haaperhonen kuuluu niihin lajeihin, jotka tykkäävät sellaisesta.”
Rovaniemeä ylempää perhosta on Kaitilan arvion mukaan vaikea nähdä, sillä haapoja on siellä sen verran harvassa.
Tällä hetkellä varmimmin näkee koiraita. Naaraiden lento alkaa vasta koiraiden jälkeen.
”Naarat ovat vielä koiraita isompia”, Kaitila kertoo.
Kaitila vinkkaa tarkkailemaan myös pikkuhäiveperhosia, jotka eivät aivan vielä ole alkaneet lentämään.
Laji on levinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana Pohjois-Liettuasta tuhat kilometriä pohjoista kohti.
Pikkuhäiveperhonen on myös suurikokoinen ja väritykseltään erityisen näyttävä.
”En pitäisi mahdottomana, että niitä kohta näkisi Oulunkin korkeudella.”