Pattijoen Urheilijoiden penkillä istui avausjaksolla synkkä mies. Joukkueen tähtipelaajan Sami Haapakosken vasen nivunen äityi ensimmäisen finaalin jälkeen niin kipeäksi, ettei mies pystynyt Rännärillä pelikentälle. Uudesta vammasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä nivunen on vaivannut pelaajaa jatkosarjan alusta lähtien.
Ottelun alussa Haapakoski oli kuin parhaat peltopalstansa juuri myynyt mies, mutta pelin jälkeen etenijän kasvoilla oli leveä hymy. "Hieno nousu joukkueelta, mutta varsinkaan sisäpeliin emme voi olla tyytyväisiä. Ensimmäinen jakso masensi minut täysin", toipilas tiivisti toisen loppuottelun.
Äärimmäisen tiukaksi venyneen ottelun kotiutuslyöntien aikana Haapakoski ei malttanut enää istua vaihtokopin penkillä. Mies jännitti ratkaisuhetkiä seisaaltaan kädet tiukasti puristettuna nyrkkiin, kunnes Pertti Mäkelän kotiutus toi pattijokisten ottelusarjan ensimmäisen voiton.
"Lopussa pulssi oli aika korkealla. Eihän minulla juuri tällä hetkellä ole joukkueessa kuin hengenluojan rooli. En muista, milloin viimeksi olen joutunut vaihtopenkiltä ottelua seuraamaan. Toivottavasti tästä perspektiivistä ei enää tarvitse pelejä seuratakaan."
Tänään Sotkamossa ei hänellä ei liene vielä mahdollisuuksia vahvistaa PattU:a, mutta ensi lauantain kotiotteluun paraneminen ei ole utopiaa.
"Tällä voitollahan tuli tietyllä tavalla viikko lisäaikaa parantumiseen. Ennuste ei kuitenkaan näytä lupaavalta, mutta kaikki on mahdollista. Aika näyttää, miten kuntoutuminen edistyy."
PattU:n peli kaipaisi kipeästi etenijää. Haapakoski on tärkeä palanen ulkopelissä, mutta juuri tällä hetkellä miestä kaivattaisiin eniten sisäpelin piristäjäksi. Raahelaiset osoittivat kotiutuslyöntikilpailussa, että ratkaisijoita löytyy, kunhan tilanteita vain saadaan tarpeeksi.
"Tänään löimme useita epäpuhtaita osumia. Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että Sotkamon ulkopeli oli tiivistä. Heiltä ei jaksoilla juuri palloja tipahdellut."
