Vaikka oululaiset ovatkin suhtautuneet vanhaan rakennuskantaansa rajun tuhoavasti, on keskikaupungille ja sen ulkopuolellekin jäänyt monta kummitusten majapaikkaa. Niin monta, että kaupungin omista haamuista riittää materiaalia ainakin yhteen kummituskirjaan, jollaista parhaillaan ideoidaan.
Enempäänkin. Ehkäpä peliin, ehkäpä televisio-ohjelmaankin. Filmiä joka tapauksessa tehdään juuri nyt ja peli on pohdinnassa.
"Minulla on kyllä idea, joka haluttaisi toteuttaa!" tunnustaa kummituksista kiinnostunut ja kummitustalossa asuva Oulun yliopiston kirjallisuuden lehtori Ilmari Leppihalme.
Leppihalmeen ideaan sisältyy kokonaisia kummitusproduktioita. Eräs niistä on kirja, mutta myös peli on suunnitteilla. Sitä paitsi hän tietää, että tekeillä on televisiodokumentti Oulun kummituksista.
Kummituskirjaa Leppihalme ideoi yhdessä kulttuurihistorioitsija Markus H. Korhosen kanssa. Peliä hän suunnittelee perustamaansa sisällöntuotantofirmaan.
Lakanapyykkäri
pelkää aaveita
Kummitukset, joiden kanssa Leppihalme on eniten tekemisissä, vaikuttavat Kauppurienkadun ja Rautatienkadun kulmauksessa sijaitsevassa Kulma-nimisessä talossa, jossa myös Leppihalme asuu. Kulman kummitusten sanotaan olevan punaisia, joiden ruumiita säilytettiin vuoden 1918 taistelujen jälkeen talossa.
Leppihalmeen mukaan talossa on outoja fiiliksiä ja kummia ääniä, joista on tehty havaintoja viime vuosikymmenten ajoilta.
"Ne ovat rinnakkaisia toisessa ulottuvuudessa. Niissä on outoa eriaikaisuutta ja samanaikaisuuksia", Leppihalme kuvailee. Hän tunnustaa, että kun ripustaa ullakolla lakanoita kuivumaan, niin alkaa pelottaa.
Kummitus herätti pormestarinnan
Markus H. Korhonen on kertonut jo ilmestyneissä Tervakaupungin tarinoissaan nuorena kuolleen AleksanderLavoniuksen tarinan. Tämä kiltti kummitus asui 1800-luvun puolivälissä Reinilän talossa, jota se on jäänyt vartioimaan.
Korhonen epäilee, että juuri Aleksander-kummitus herätti pormestarinna Helga Reinilän, kun talo uhkasi palaa 1980-luvun puolivälissä. Tämä kotitonttumainen olento pitää majapaikkanaan pientä ruokahuoneetta, jonka ainoa ikkuna on Mäkelininkadulle.
Aleksanderista Markus H. Korhonen sanoo kuulleensa koululaisten kertomana.
Esimerkiksi Franzenin talossa Kajaaninkadun varrella astelee määrätietoinen nainen. "Sara Wacklin laittaa kouluaan järjestykseen", Korhonen tulkitsee.
Pallaksen talossa Rotuaarilla liikkuu pihan puolella useammassa kerroksessa naiskummitus. Mies venäläisessä univormussa kummittelee taas Tuomi-talossa Koulukadun ja Kajaaninkadun kulmauksessa. Lääninhallituksessa kummituksia on kaksikin, Korhonen luettelee.
Lääninhallituksen aaveista Korhosen tietojen mukaan alakerrassa kuljeskelee onnettoman rakkauden vuoksi hirttäytynyt lakeija ja yläkerrassa, maaherran edustustiloissa, joku edellisistä maaherroista siirtelee jatkuvasti tuolia Wrightin maalauksen edessä.
Jotkut sairaanhoito-oppilaitoksen tytöt taas ovat väittäneet Korhoselle nähneensä lähimetsään sortokauden aikana hirtetyn aktivisti Taavetti Lukkarisen jossakin hirttopuun läheisyydessä.
Korhosen ja Leppihalmeen mainitsemien aaveiden lisäksi Oulun viime vuosien kummitushavaintoihin kuuluu Oulun Työväen Näyttämön entisen tilan, VR:n vasta puretun kerhotalon, naispuolinen kummitus, joka on nähty matkalla ulko-ovelta kanttiiniin. Häntä kutsuttiin tuttavallisesti Hannaksi. Epäily kuului, että kysymyksessä oli VR:n näyttämön entisistä diivoista eräs.
Myös Albertinkadun ja Torikadun kulmassa sijainneessa Lidströmin makkaratehtaan pihapiirissä kummitteli, varsinkin pihapiirin vanhimmassa rakennuksessa, joka sijaitsi Torikadun puolella. Siellä tehtiin havaintoja ihan oikeasta peruskummituksesta, jolla oli pitkä valkea kaapu.
Harva kertoo
aaveista kameroille
Tervatoppila ja lääninhallitus on jo kuvattuna ja Byströmin talo varmistunut, luettelee Nina Karling, joka kuuluu viisihenkiseen Oulun ammattikorkeakoulun "kummitusprojektiin".
Nina Karling on toisena toimittajana viestinnän opiskelijoiden ryhmässä, joka projektiopinnoissaan ryhtyi kuvaamaan Oulun kummitustaloja. Päämääränä on televisiofilmi, jonka pitäisi olla valmiina ainakin koulussa katsottavaksi huhtikuun lopulla.
Aihe kuitenkin uhkaa viedä mennessään ja saattaa vielä laajentuakin. Toisaalta kuitenkin harva lähtee kameran eteen kertomaan, että meillä kummittelee, Nina Karling pohdiskelee.
Tervatoppilan kartanoa kuvattiin, koska sen aaveina liikkuvat disponentti Littow ja piikatyttö, joka teki itsemurhan.
Lääninhallituksessa kuvausryhmä keskittyi erityisesti itsemurhan tehneeseen lakeijaan. Kummittelevaa maaherraa, joka lääninhallituksessa liikuskelee, on mietiskelty, mutta lääninhallitus ei ota kantaa hänen henkilöllisyyteensä. Kuulostaa kuitenkin, että Nina Karling lipsauttaa maaherra Eero Pehkosen nimen.
Aleksanterinkadun varrella, Nukun naapurissa sijaitsevassa Byströmin talossa ei ole vielä kuvattu, mutta sinne mennään, koska siellä työntekijät ovat kokeneet ainakin, miten esineet liikkuvat, Nina Karling selittää.
