Kun oululainen tietotekniikan opiskelija Jouni Knuutinen aloitti vapun vieton sunnuntaina, hän veti ylleen tutun univormun: opiskelijahaalarin.
Loppukevään vaihtelevaan ilmastoon mitä mainioimmin istuva asu kulkee Knuutisen päällä koko viisi päivää kestävän juhlaputken ajan. Haalarissa vedetään läpi niin kirkkovenesoudut kuin vappukulkuekin, ja siihen pukeutuneena raahaudutaan vielä vappupäivän sampanjamatineaan.
Haalarikulttuuri lipui Suomeen Ruotsista, missä opiskelijat alkoivat käyttää haalareita juhlissa ja yhteisillä retkillä 1970-luvulla. Ensimmäiseksi pukeutumiskoodin omaksuivat Espoon Otaniemen teekkarit, joiden esimerkistä käytäntö levisi muihin yliopistoihin.
Nykyään haalaria käyttävät lähes kaikki ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevat.
Jouni Knuutisen mukaan haalari on varsin käytännöllinen vaate etenkin ekskursioilla. Useiden päivien mittaisilla retkillä haalarimies säästyy turhan tavaran kantamiselta: riittää, kun mukana on puhtaita alusvaatteita ja sukkia.
"Viiden päivän Tallinnan-ekskursiolla mukanani oli haalarin lisäksi vain pieni reppu", Knuutinen selvittää opiskelijaunivormun toimivuutta.
Bileasuna haalari on niin ikään ehdoton. Illanvietoissa tunnistaa helposti missä omat opiskelutoverit viilettävät, sillä eri alojen opiskelijoilla on omanvärisensä haalarit.
Sisätiloissa haalarin kanssa suositellaan pidettäväksi vyötä, jotta yläosan voi tarpeen vaatiessa pudottaa vyötäisille. Ulkoilmatapahtumissa puolestaan väljän puvun alle mahtuu enemmänkin vaatekerroksia, eikä haalarin kanssa ole niin nuukaa, minne takapuolensa laskee. Se tosin kannattaa muistaa, että kirjoittamattomien sääntöjen mukaan haalaria ei saa pestä.
"Konepesu on ehdottomasti kielletty, eikä haalaria saisi puhdistaa käsinkään muuten kuin hyppäämällä itsekin veteen", Knuutinen tietää.
Uudet opiskelijat saavat haalarinsa yleensä loppusyksystä. Haalarikustannukset pyritään kattamaan myymällä vaatteesta mainostilaa. Mahdolliset tyhjät alueet täytetään erilaisilla haalarimerkeillä, joita myydään opiskelijatapahtumissa.
Knuutisen haalarissa merkkejä on 170. Teekkari laskeskelee upottaneensa keräilyyn kolmisensataa euroa.
"Merkkien eteen joutuu näkemään vaivaa. Osa merkeistä on sellaisia, että ne saa vain, jos on ollut jossakin tapahtumassa mukana. Myös ompelu teettää työtä, sillä tosimies ompelee kaikki merkit itse ja vieläpä käsin."
Merkkien ohella haalareita muodistetaan myös muulla tilpehöörillä. Knuutisen haalarista roikkuvat muun muassa pehmustetut käsiraudat ja kondomikotelo.
Myös lahkeen tai hihan vaihtaminen toisen opiskelijan kanssa kuuluu kuvioon. Yleensä vaihtokauppa tehdään oman seurustelukumppanin tai ystävän kanssa, mutta sekavärinen haalari voi kertoa myös siitä, että omistaja on jossakin vaiheessa vaihtanut opinto-ohjelmaa.