Suosituimmat vihkikirkot on Oulun seudulla ensi kesäksi jo varattu, kertoi Kaleva muutama päivä sitten. Ilmiö ei koske vain Oulun seutua, vaan se tunnetaan joka puolella maata: mitä idyllisempi pyhäkkö, sitä suurempi määrä nuoriapareja haluaa sanoa sen alttarilla kesälauantaisin ja -sunnuntaisin toisilleen "tahdon".
Halu tulla vihityksi juuri tietyissä tunnelmallisimmissa kirkoissa on osa nykyistä suomalaista hääkulttuuria, joka on parinkymmenen viimeisen vuoden aikana muuttunut melkoisesti. Kun vielä 1960- ja 1970-luvuilla ajan ajattelun mukaisia olivat yksinkertaisin muodoin järjestetyt hääjuhlat, suuntaus on viime vuosina ollut aivan toinen: nyt hääjuhlat ovat yhä tarkemmin ja kauemmin suunniteltuja, yhä elämyksellisempiä, yhä suurempia - ja yhä kalliimpia.
Viimeksi mainitusta kehityksestä on kirkon piirissä kannettu jo huolta. Moni pari lykkää vihille menoa, koska rahat eivät riitä sellaisten juhlallisuuksien rakentamiseen kuin nykyisin on tapana. Samaan aikaan kun häistä on tullut entistä näyttävämpiä tapahtumia, kirkollisten vihkimisten osuus on laskenut. Kaikista viime vuonna solmituista avioliitoista kirkollisia vihkimisiä oli runsaat 63 prosenttia.
Suomalaisen uuden hääkulttuurin joillekin piirteille on helppo nyrpistää nenäänsä. Esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla voidaan esittää henkilöön käypiä arvioita siitä, kuka vihkipappi on kiva ja tuttavallinen, kuka jäykkä ja muodollinen, kuka kanttori ei hyväksy Tähtien sotaa häämarssiksi ja kuka sen sallii, miten hääkarkit kuuluu koristella ja tarjoilla tai missä kohtaa samppanjalasi oikeaoppisesti kohotetaan. Kaikkiaan ulkoiset seikat ovat vihkipäivän tapahtumissa saaneet aiempaa suuremman merkityksen.
Toisaalta voi kysyä, millainen oikea suomalainen hääperinne sitten on. Onko sellaista ollut koskaan olemassakaan? Häiden pienimuotoisuuskaan ei taida olla mitään nykyistä aidompaa kansanperinnettä. Maaseudulla vietettiin viime vuosisadalla paikka paikoin jopa kolmipäiväisiä hääjuhlia - jos vain morsiamen vanhempien varallisuus antoi myöten.
Hääkulttuuri muuttuu niin kuin kaikki muutkin perinteet. Sen huomaamiseen riittää jo lehtien julkaisemien hääparikuvien tarkastelu. Siksi tiettyä hääkulttuurin muotoa tai juhlinnan mallia ei kannata lukita ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Se kannattaa muistaa etenkin niiden, jotka jo nyt miettivät, saadaanko ensi kesän hääjuhlat vietyä läpi "niin kuin ne sääntöjen mukaan kuuluu saada".
paakirjoitus@kaleva.fi