Väitöskirja Ei kenenkään veli. Naiskirjailijuuden metaforat Helvi Hämäläisen lyriikassa on laajin tähän mennessä tehty tutkimus Hämäläisen (1907-1998) runoudesta. Paneutumalla kirjailijan pitkäkestoiseen työhön filosofian lisensiaatti Marjut Kähkösen tutkimus avaa näkymiä Suomen itsenäisyyden ajan kirjallisiin keskusteluihin.
Kähkönen jäljittää keskusteluja keskittymällä naiskirjallisuuteen. Se on tärkeimpiä teemoja Hämäläisen runoudessa kattaen kaikki hänen kymmenen runokokoelmaansa 1936-1987.
Teeman ytimessä on kysymys siitä, mikä on merkittävää kirjallisuutta ja kenellä on oikeus määritellä se. Tutkimus lähestyy kirjallisuutta sukupuolittuneena ilmiönä ja esittää monia vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kirjailijatyön arvottamista koskeviin ongelmiin.
Kähkönen nostaa ristiriidan naiseuden ja miehisesti määritellyn nerouden välillä.
Helvi Hämäläinen osallistui suomalaiseen kirjalliseen elämään 1920-luvulta lähtien 1990-luvulle saakka. Hän julkaisi kirjailijatyönsä aikana yli 30 teosta. Parhaiten Hämäläinen muistetaan 1941 ilmestyneestä kohuromaanista Säädyllinen murhenäytelmä.