Suomen jääkiekkomaajoukkuetta 1960-luvun lopulla valmentanut Gustav Bubnik on hämmentynyt. Hän ei ole saanut kutsua jääkiekon MM-kisoihin, jotka alkavat Suomessa parin viikon päästä.
Tshekki Bubnik oli Suomen päävalmentaja vuosien 1967 ja 1969 MM-kilpailuissa sekä vuoden 1968 olympiakisoissa.
"Olen vanhin elossa oleva Suomen maajoukkuevalmentaja. Odotin että puheenjohtaja Kalervo Kummola tai toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen olisivat muistaneet tämän ja lähettäneet minulle kutsun vaikkapa kisojen viimeiseksi viikoksi", 75-vuotias Bubnik tilittää tuntojaan prahalaisessa kahvilassa.
Suomalaiset jääkiekon ystävät muistavat hänet valmentajana, jonka kaudella Suomi ensimmäisen kerran arvokisoissa pystyi peittoamaan jonkun perinteisen jääkiekon suurmaan.
Vuoden 1967 MM-kisoissa Wienissä Leijonat löi Tshekkoslovakian 3-1 ja vuotta myöhemmin Grenoblen olympiajäällä Kanadan 5-2.
"Valmensin maajoukkuetta kolme vuotta. Kun valmennuspestini läheni loppuaan, olimme jo alustavasti sopineet Suomen jääkiekkoliiton johdon kanssa että jatkaisin 1972 Sapporon olympialaisiin saakka."
"Mutta sitten kuvaan astui Tshekkoslovakian liitto. Sieltä ilmoitettiin että minulla olisi käyttöä kotimaassa. Minulle luvattiin 20-vuotiaiden maajoukkuevalmentajan pesti. Sitä pestiä minä en kuitenkaan koskaan saanut", Kustaa, kuten monet suomalaiset hänet tuntevat, muistelee.
Näin päättyi hänen ulkomainen valmentajauransa, lukuun ottamatta myöhemmin kahta Saksassa vietettyä vuotta.
Elämän parasta aikaa Suomessa
Suomi jäi kuitenkin hänen sydämeensä ikuisesti. Erityisellä lämmöllä hänen puheessaan vilahtelee maajoukkueaikaisista pelaajista Urpo Ylösen, Jorma Peltosen ja Lasse Oksasen nimet.
"Elämäni parhaat vuodet ajoittuvat Suomeen. Kuusamon ja Oulun maisemia ja ihmisiä en unohda koskaan. Puolet sydämestäni sykkii edelleen Suomelle. Aina kun Suomi pelaa, minä pidän peukkuja teidän puolestanne", sanoo yhä suomen kielen taitoa ylläpitävä valmentajakonkari.
Bubnik yrittää pitää yllä suhteita Suomeen ja suomalaisiin ystäviinsä. Ja aina kun suomalainen jääkiekkojoukkue matkustaa Tshekkiin, Bubnik on paikalla.
"Olen ollut vuosien mittaan lukemattomia kertoja leijonamiehistön yhteyshenkilönä Tshekin turnauksessa. Samoin olen auttanut juniori- tai veteraanijoukkueita aina, kun ne ovat saapuneet tänne pelaamaan. Nytkin huhtikuussa täällä Prahan alueella on iso junioriturnaus, jossa on monta suomalaisjoukkuetta. Käyn tervehtimässä pelaajia ja valmentajia ja autan käytännön asioissa. Poikani David on SaiPan junnujen yhteyshenkilönä ja tulkkina."
Entinen kansanedustaja
Vaikka Bubnik on henkeen ja vereen jääkiekkomies, mahtuu elämään muutakin. Hän oli jopa neljä vuotta kansanedustajana. Parlamentaarikon ura päättyi kuitenkin runsas vuosi sitten. Hän ei asettunut enää ehdolle konservatiivisen puolueen riveissä.
"Minulla on jo ikää 75 vuotta. Nyt saavat nuoremmat yrittää laittaa Tshekin asioita kuntoon. Toimin kyllä yhä aktiivisena neuvonantajana urheiluun ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa."
Kustaan elämän täyttää myös puheenjohtajuus K231-nimeä kantavassa entisten poliittisten vankien järjestössä.
"Tarkoituksemme on auttaa entisiä poliittisia vankeja heidän arkipäivän vaikeuksissaan, kertoo itsekin aikanaan viisi vuotta pakkotyössä uraanikaivoksessa ollut veteraani."
Hän kuului siihen vuosina 1947-1949 mm. MM-kultaa voittaneeseen legendaariseen Tshekkoslovakian maajoukkueryhmään, josta 12 pidätettiin ja tuomittiin vankeuteen. Pisimmät tuomio olivat 15 vuotta. Bubnikillekin mätkäistiin 14 vuotta, joista hän joutui istumaan viisi.
Tuosta ryhmästä elossa on enää kolme. Vanhin heistä on nyt 80-vuotias Stanislav Konopasek.
"Olemme kirjoittamassa kirjaa noista dramaattisista vuosista. Toivon, että se valmistuisi viimeistään ennen ensi vuonna pidettäviä Prahan MM-kisoja. Rahoitusta hankkeelle on kuitenkin ollut vaikea löytää. Eivät nuorempaa sukupolvea enää tunnu kiinnostavan 50 vuoden takaiset tapahtumat", Bubnik toteaa haikeasti.
Nykykiekko ei miellytä
Tämän päivän tsekkikiekkoilun kehityssuunnasta hän ei ole mielissään.
2Meidän pääsarjassamme Extraliigassa on kauden aikana nähty liian paljon epäpuhtauksia, kuten mailalla koukkimista ja rumia laitataklauksia. Mihin on hävinnyt kiekkoilumme tavaramerkki liikkuvuus ja mailataituruus", hän kysyy.
Samalla hän viittaa liigan kiihkeisiin loppuotteluihin. Vastakkain pelasivat Pardubice ja Slavia Praha. Ottelut olivat ajoittain otteiltaan erittäin rumia ja saivat vanhan jääkiekkomiehen pudistelemaan päätään.
"Ehkä voittamisen pakko on tullut liian kovaksi", Bubnik otaksuu ja toivoo, että iloisuus palaisi jääkiekkokaukaloihin.