Keikka-arvio: Night­wish esitti hen­gäs­tyt­tä­vän kei­tok­sen Qstoc­kis­sa

Sähköpotkulaudat : Säh­kö­pot­ku­lau­dal­la lii­ku­taan kau­pun­gis­sa sa­moil­la sään­nöil­lä kuin pol­ku­pyö­räl­lä

Gus­tafs­so­nin vam­mois­ta kiis­tel­tiin

Bodom-syytetyn Nils Gustafssonin toimintakyky sekä todelliset vammat surmien tapahtuma-aikaan helluntaina 1960, ovat yksi ratkaiseva tekijä sekä syyttäjän että puolustuksen kannalta.

Puolustautujat. Bodominjärven murhista syytetty Nils Gustafsson (oik.) Espoon käräjäoikeudessa keskiviikkona. Vasemmalla puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi ja asianajaja Heikki Uotila.
Puolustautujat. Bodominjärven murhista syytetty Nils Gustafsson (oik.) Espoon käräjäoikeudessa keskiviikkona. Vasemmalla puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi ja asianajaja Heikki Uotila.

Bodom-syytetyn Nils Gustafssonin toimintakyky sekä todelliset vammat surmien tapahtuma-aikaan helluntaina 1960, ovat yksi ratkaiseva tekijä sekä syyttäjän että puolustuksen kannalta.

Syyttäjä pyrkii näyttämään asiantuntijalääkäreiden todistusten perusteella, että Gustafssonin vammojen ja toipumisen käsittely lehdistössä heti tapahtuman jälkeen synnyttivät väärän kuvan. Häntä pidettiin siitä syystä yleisesti uhrina, eikä epäiltynä.

Puolustus taas pyrkii todistamaan, että Gustafssonin saama aivovamma oli niin vakava, että hän ei millään olisi kyennyt tekemään surmia.

Silloin Gustafssonin usean päivän mittainen muistikatkos on mahdollinen.

Todistusteema tukee puolustuksen yleistä linjaa, jonka mukaan Gustafsson oli nimenomaan yksi uhreista ja tekijä on tuntemattomaksi jäänyt ulkopuolinen.



Ei vaarallisia
murtumia


Syyttäjä nojaa useaan asiantuntijaan. Keskeinen on etenkin ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneen ylilääkäri Eero Hirvensalon lausunto viime vuodelta.

Sen mukaan Gustafssonilla ei olisi ollut vaarallisia murtumia, eikä selkeää väitettä kallovammasta vuodelta 1960 löydy.

Samaan lausuntoon nojasi myös syyttäjien kanssa samaa linjaa ajanut, omaisia edustava asianajaja Heikki Lampela. Gustafsson tarvitsi vain tapaturma-apua, ei varsinaista hoitoa.

"Sairaalaan tuotaessa Gustafsson ei ollut hengenvaarallisessa tilassa. Hän oli varsin hyvässä kunnossa", Lampela sanoi.

"Gustafsson ei ole saanut yhtään tappoiskua, josta olisi joutunut hengenvaaralliseen tilaan."

Vastaajan asianajaja Riitta Leppiniemi korosti alkuperäisiin asiakirjoihin vedoten Gustafssonin löydetyn henkitoreissaan; hänellä oli aivoruhje, joka aiheutti osittain toimintakyvyttömyyttä. Gustafssonilla on hänen todisteidensa mukaan ollut vähintään kuusi murtumaa. Puolustuksen tukena on myös laajahko asiantuntijalausunto, jossa mitätöidään osa syyttäjän lääketieteellistä todistusketjua.

Espoon käräjäoikeus käsitteli koko keskiviikkopäivän kirjallisia todistuksia.

Oikeus kuuli kohta kohdalta kaikki todistusketjujen ydinasiat uhrien vammoista telttakankaaseen, nyt jo kuolleiden silminnäkijöiden todistuksiin ja verijälkitutkimuksiin saakka.

Gustafssonin 600 metrin päästä rikospaikalta löydetyt kengät, joista on saatu verijälkiä, on yksi osa ketjua.



Tyynyliina
puhutti


Syyttäjä todistaa kenkien olleen Gustafssonin jalassa ja hänen pyrkineen piilottamaan veriset todisteet surmatyön jälkeen. Puolustus taas ei pidä mahdollisena, että Gustafsson olisi palannut takaisin sukkasillaan vedoten sukkien luovuttamiseen omaisille.

Lääkärilausuntojen ohella ison osan päivästä vei salaperäinen tyynyliina, joka on löydetty surmapaikalta, aivan teltan läheltä. Sen alkuperä on yhä arvoitus.

Syyttäjän mukaan sitä on alkuperäisen oletuksen mukaan käytetty kuukautissuojana.

Bodomin mysteerissä, johon on koottu poliisiarvio tapahtuneesta, kerrotaan teltasta löytyneen kaksi kuukautissuojaa.

Kun tyynyliinasta on jälkikäteen löydetty spermajälkiä molemmilta puolin, syyttäjä katsoo etteivät jäljet ole voineet tulla paikan päällä.

"Sen vuoksi näillä spermajäljillä ei ole merkitystä tämän jutun kannalta", totesi asiasta kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto. "Tyynyliina on saattanut olla siellä vaikka kuinka kauan," korosti myös asianajaja Heikki Lampela.
Puolustuksen mukaan liina on kuitenkin merkityksellinen. Siitä otetut verijäljet on tutkittu 1960, eivätkä ne liity uhreihin tai Gustafssoniin.

Väite, että se olisi ollut Irmeli Björklundin kuukautissuoja on puolustuksen mukaan mahdoton, koska veriryhmä ei ole kenenkään telttaporukasta. Miespuolisen henkilön dna viittaisi ulkopuoliseen tekijään.