Helsinki Keskusrikospoliisi (KRP) on kuulustellut Bodominjärven murhista epäiltyä Nils Gustafssonia harvakseltaan. Asianajaja Riitta Leppiniemen mukaan miestä kuultiin viimeksi viime viikon maanantaina. Hän kiistää edelleen syyllisyytensä veritekoihin. Gustafsson on ollut vangittuna nyt reilun kuukauden ajan, josta jo toista viikkoa Vantaan vankilassa.
Tutkinnan pääpaino näyttää nyt olevan teknisissä tutkimuksissa. Ainakin surmapaikan läheltä löytyneistä kengistä otettuja näytteitä on tutkittu Britanniassa. Ylen TV-uutisten mukaan kengistä on löydetty toisen surmansa saaneen tytön verta. Kenenkään ulkopuolisen verta tutkituista näytteistä ei tiettävästi ole havaittu.
DNA-tutkimus antaa lähes varman tunnistuksen, mutta se on silti vain poliisin tutkinnan apuväline, jonka tiedot voivat auttaa muodostamaan kuvan tapahtumista. Tutkinnanjohtaja Tero Haapala arvelee, ettei vielä ole aika tehdä johtopäätöksiä DNA-tutkimuksella saaduista tiedoista.
Haapala toteaa, että DNA-tutkimus on Suomessa korkeatasoista. Ulkomaista apua voidaan kuitenkin tarvita tilanteissa, joissa on kysymys hyvin vanhojen näytteiden tutkimisesta.
- Kun puhutaan faaraoiden ja muumioiden DNA-tutkimuksesta ja muista vanhoista jutuista, niin meillähän ei yleensä ole tarvetta tällaisen oikein vanhan DNA-tekniikan hyödyntämiseen. Tämähän alkaa olla jo tällainen vanha juttu, sanoo Haapala.
Sormenjälkiä murhapaikalta otettiin jo 1960-luvulla. Haapala toteaa, ettei sormenjälkitutkimuksen tekniikka ole juuri muuttunut vuosien saatossa. Vain arkistointijärjestelmät ovat parantuneet, kun arkistoinnissa on siirrytty tietokoneaikaan. Haapala ei kuitenkaan kerro, tukevatko sormenjäljet teoriaa Gustafssonin syyllisyydestä.
Valittavana uusi tai vanha laki
Gustafssonia epäillään helluntaina 1960 tapahtuneista kolmesta murhasta todennäköisin syin. Syyttäjä Tom Ifström on ilmoittanut, että tapaus etenee lähes varmasti syyteharkintaan.
Syytteen nostaminen tai tuomitseminen voi kaatua siihen, ettei todisteita ole tarpeeksi tai teot todetaan tapoiksi ja siten vanhentuneiksi. Tekohetkellä voimassa ollut laki pitää murhina vain suunniteltuja henkirikoksia. Tuomioistuin soveltaisi todennäköisesti vanhaa lakia, koska se on tekijän kannalta lievempi kuin uusi laki, jossa murhan tunnusmerkistö on laajempi.
Teknisellä tutkimuksilla olisi ehkä mahdollista vahvistaa teoriaa, että Gustafsson peitteli jälkiään surmatöiden jälkeen. Haapalan mukaan jälkien peittelyn ei ole enää nykylain aikana katsottu kertovan suunnitelmallisuudesta, vaan pääpaino on ollut toiminnassa ennen henkirikosta. Vanhan lain aikana oli sen sijaan tapauksia, joissa jälkien peittely katsottiin todisteeksi suunnitelmallisuudesta.
Rikosoikeuden professorin Ari-Matti Nuutilan mukaan yhteen rikostapaukseen sovelletaan aina vain yhtä lakia. Vanhasta ja uudesta laista ei voida poimia syytetylle edullisempia kohtia "kuin rusinoita pullasta". Siten vanhan lain valitseminen johtaisi siihen, että Bodomin tapaus tarkasteltaisiin kokonaisuudessa vanhan lain mukaan.
Bodominjärvellä Espoossa puukotettiin kesällä 1960 kuoliaaksi kolme telttaretkellä ollutta nuorta. Gustafsson on neljäs teltassa ollut nuori. Hän oli tuolloin 18-vuotias.