Guggenheimin taidemuseota ei ole haudattu, vaan se voidaan sittenkin saada Suomeen.
Guggenheimin taidemuseon rakentaminen heräsi uudestaan henkiin, kun Guggenheimin Helsingin tukisäätiö ja Helsingin kaupunki esittelivät viime viikolla uuden rahoitussuunnitelman.
Vuosia vatvottu, kiistelty ja tunteita herättävä hanke on kypsynyt matkan varrella. Uuden ehdotuksen mukaan päävastuun 130 miljoonan euron hankkeesta kantavat Helsingin kaupunki ja tukisäätiö.
Kaupungin osuus on kuitenkin merkittävä, 80 miljoonaa euroa. Loppuosa 50 miljoonaa euroa katettaisiin yksityisellä investoinnilla ja lainalla, jonka kustannuksista vastaisi tukisäätiö.
Tukisäätiö on lisäksi onnistunut neuvottelemaan kolmanneksen hinnanalennuksen Guggenheim-säätiölle maksettavaan lisenssimaksuun. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) lupaili museolle jo vuosittaista 1,3 miljoonan euron valtionosuutta. Muuta rahaa valtion kassasta ei olisi tulossa.
Rakentamisesta vastaisi tukisäätiön ja kaupungin perustama kiinteistöosakeyhtiö. Arkkitehtikilpailukin on ehditty jo pitää ja valita voittaja. Museota olisi tarkoitus ryhtyä rakentamaan vuonna 2019, ja avajaisia voitaisiin viettää vuonna 2021.
Taidemuseon kohtalo on nyt Helsingin päättäjien käsissä. Tilanne ei ole juuri kunnallisvaalien alla välttämättä helppo, sillä mielipiteet ovat lukkiutuneet pahasti puolesta ja vastaan. Kulttuuriin käytettäviä varoja on helppo asettaa vastakkain arkisten ja ensisijaisten menojen kanssa.
Asenteellisia solmuja pitäisi höllentää ja suunnata katse pitemmälle tulevaisuuteen. Jos rakentamiselle ei nyt näytetä vihreää valoa, toiveet maailmanluokan taidemuseon saamisesta voidaan Suomeen unohtaa.
Se olisi merkittävä tappio Suomen kehittämisessä nykyistä merkittävämmäksi kulttuuri- ja matkailukohteeksi.
Odotettavissa on, että Guggenheimin taidemuseoon sijoitettavat varat saataisiin tulevina vuosina moninkertaisesti takaisin.
Hankkeella olisi myönteisiä vaikutuksia verotuloihin, tuotantoon ja uusien työpaikkojen syntymiseen niin rakentamisvaiheessa kuin pysyvästi, puhumattakaan matkailusta tulevista lisäeuroista. Museosta tulisi väistämättä erittäin houkutteleva käyntikohde niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Guggenheimin myötä Helsingistä olisi mahdollisuus tulla Bilbaon kaltainen museomekka. Bilbaossa käy vuosittain noin 1,2 miljoonaa matkailijaa, jotka tuskin kävisivät siellä ilman Guggenheimia.
On mahdollista, että Bilbaon menestystarina ei sellaisenaan ole toistettavissa, mutta se toimii erittäin hyvänä esimerkkinä. Guggenheimin taidemuseon kävijämäärätavoite Helsingissä on yli puoli miljoonaa kävijää vuodessa.
Uuden vetovoimaisen kohteen rakentaminen Suomeen säteilisi monella tapaa myös muualle maahan. Eurooppaan ja Skandinaviaan saapuvat matkailijat voisivat hyvin lisätä Helsingin ja Suomen matkaohjelmaan Guggenheimin takia.
Pääkirjoitus