Huomenna tiistaina Helsingissä kuhisee, sillä kaupungissa julkistetaan selvitys sinne mahdollisesti perustettavasta Guggenheim-museosta. Selvityksen taustalla on Helsingin kiinnostus saada kaupunkiin kansainvälisesti vetovoimainen kulttuurikohde.
Innoittajana on toiminut Espanjan Bilbaossa sijaitseva Guggenheim-museo. Rakennuksesta ja sen modernin taiteen näyttelyistä on tullut kaupungin keskeinen ylpeys ja matkailijoiden houkutin. 1990-luvun lopussa avatusta museosta tuli niin suosittu, että se maksoi rakentamiskustannuksensa takaisin muutamassa vuodessa.
Helsinginkin mahdolliselle museollekin pitää aluksi löytää maksaja, eikä hinta ole vähäinen. Jos ja kun hankkeeseen sijoitetaan sekä Helsingin että ehkä muunkin maan veronmaksajien rahoja, keskustelu museosta pitääkin käydä. Bilbaon perusteella ei kuitenkaan kannata unohtaa sitä, että kyseessä on investointi, joka voi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
Erityisen oudolta kuulostaa hankkeen vastustaminen sen takia, että Guggenheim-säätiö on amerikkalainen ja se voisi taloudellisesti hyötyä Helsingin museosta, ehkä jopa vaikuttaa sen näyttelyvalintoihin. Ajattelu henkii sekä Suomen kulttuuripiireissä elävää iänikuista amerikkalaisvastaisuutta että melkoista nurkkakuntaisuutta.
Kritiikki museon rahoitusmahdollisuuksia kohtaankin on epäjohdonmukaista. Julkisia varoja ei museoon saisi sijoittaa, mutta ainakin yhtä epäilyttävänä pidetään sitä, jos jokin yksityinen taho tulisi rahoittajaksi. Voi kysyä, mikä rahoitusmalli sitten kelpaisi. Ilmeisesti ei mikään.
Käyty keskustelu osoittaa, että Guggenheim todella tarvitaan Suomeen sekoittamaan taide-elämän seisovia vesiä.