Grun­ge-jä­tin ura nousi tuh­kis­ta ta­kai­sin henkiin – mitä Ouluun lauan­tai­na saa­pu­val­ta Alice In Chain­sil­ta kan­nat­taa odot­taa?

Vuonna 1987 perustettu Alice In Chains oli yksi suurimmista grunge-nimikkeen alle luokitelluista rock-yhtyeistä.

Nykyisen Alice in Chainsin keulahahmoksi on noussut kitaristi-laulaja Jerry Cantrell. Kuvassa myös yhtyeen solisti William DuVall yhtyeen festivaalikeikalla Ranskassa heinäkuussa 2018.
Nykyisen Alice in Chainsin keulahahmoksi on noussut kitaristi-laulaja Jerry Cantrell. Kuvassa myös yhtyeen solisti William DuVall yhtyeen festivaalikeikalla Ranskassa heinäkuussa 2018.
Kuva: HUGO MARIE

Vuonna 1987 perustettu Alice In Chains esiintyy lauantaina Raksilan jäähallissa. Bändi oli yksi suurimmista grunge-nimikkeen alle luokitelluista rock-yhtyeistä. Seattlelaisyhtyeen uran ensimmäinen puolisko kulki julkisuudessa koruttoman tien kohti laulaja Layne Staleyn kuolemaa, joka sävyttää edelleen bändin keikkoja.

Bändi teki paluun 2005 suurilta osin Staleyta kunnioittaakseen, mutta on sittemmin julkaissut myös uutta musiikkia.

Olin itse todistamassa bändin keikkaa Brysselissä, jossa nykyään kitaristi-laulaja Jerry Cantrellin ympärille keskittyvä nelikko esiintyi loppuunmyydylle Ancienne Belgique -konserttisalille. Tummiin pukeutunut bändi ei kuluttanut parinkymmenen kappaleen mittaisesta konsertista juurikaan aikaa välispiikeille tai uuden levynsä läpi koluamiselle. Grammy-palkittu yhtye tietää hyvin, mitä sen fanit hakevat konserteista.

Vaikka Alice In Chains on julkaissut kolme kohtalaisesti menestynyttä albumia koottuaan rivinsä uudelleen, on yhtyeen keikkojen pääpaino odotetusti sen legendaarisessa 1990-luvun tuotannossa.

Euroopan-kiertueellaan se on panostanut erityisesti vuoden 1992 läpimurtolevy Dirtin kappaleisiin. Viime vuonna julkaistulta Rainier Fog -albumilta kuultiin vain kolme kappaletta ja sitä edeltäviltä 2000-luvun levyiltä kaksi kultakin. Samaa voidaan odottaa Raksilan jäähallissa.

Yhtyeen uraan perehtyneet tuntevat varmasti laulaja Layne Staleyn elämän, joka päättyi ennenaikaisesti vuonna 2002.

Staley kävi 1990-luvulla läpi julkisen taistelun heroiiniaddiktionsa kanssa, joka säilyy ikuistettuina useisiin Alice In Chainsin kappaleisiin. Staleyn tarina on tragedia, jota moni osasi odottaa jo bändin uran aikana.

Vuonna 1995 julkaistulla Grind-kappaleella hän jopa kehotti olemaan suunnittelematta hautajaisiaan.

Staleyn haamu on yhä läsnä Alice In Chainsin musiikissa, eikä se ole taakka yhtyeelle. Bändin ikoniseksi muodostunut keulahahmo ja hänen taistelunsa varjojen kanssa lopetti Alice In Chainsin lennon ennenaikaisesti, mutta vetoaa aitoudessaan ja haavoittuvuudessaan yhä uusiin sukupolviin.

Vaikka kaikki kappaleet eivät syntyneet Staleyn kynästä, musiikin synkkyys henkilöityy häneen. Myyttinen hahmo vetoaa yhä, sillä ihmiset voivat peilata omia tunteitaan tämän jälkeensä jättämiin kappaleisiin.

Alice In Chains kuoli Layne Staleyn mukana, vain noustakseen tuhkastaan kun aika oli oikea. Mutta mitä kävikään grungelle? Layne Staleyn tavoin monet aikakauden ikoneista ovat kuolleet, mutta Alice In Chains kiertää areenoja ehkä jopa arvostetumpana kuin koskaan.

Alice In Chainsin kestänyt suosio perustuu siihen, ettei se koskaan kuulostanut aikakautensa tuotteelta. Se loi aivan oman soundinsa, joka perustui paitsi raskaalle rockille ja omalle synkälle tarinalleen, mutta myös countryn vivahteille. Alice In Chains on yhä kaikkea tätä noustuaan takaisin henkiin uransa tuhkista.