Tänään lauantaina, tasan kolme vuotta New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen jälkeen Manhattanin eteläkärjessä muistetaan jälleen lähes kolmeatuhatta terrori-iskussa kuollutta, pormestari Michael Bloomberg ja New Yorkin osavaltion kuvernööri George Pataki kiittelevät "rohkeimpia ja hienoimpia" eli New Yorkin poliiseja ja palomiehiä heidän uhrauksistaan. Tunnelma on harras ja omaisten suru aitoa.
Väliaikaisia rakennelmia täynnä olevan montun pohjalle laskettiin jo viime heinäkuun neljäntenä, Yhdysvaltain kansallispäivänä, peruskivi paikalle nousevaksi päätetylle 541 metriä korkealle Vapauden tornille, Freedom Towerille. Muodollisesti jälleenrakennuksen valmistelut ovat hyvässä vauhdissa, ensimmäinen tuhoutuneiden rakennusten paikalla rakennettu torni, World Trade Center numero 7 on noussut sekin ennätysajassa lähes viisikymmenkerroksiseen harjakorkeuteensa.
Kulissien takana piilee ruma todellisuus
Todellisuus kulissien takana on kuitenkin toisenlainen kuin kaupungin ja osavaltion päättäjät antavat juhlapuheissa ymmärtää. Ground Zerosta on tullut yksi New Yorkin historian repivimpien riitojen kohteesta.
Kiistojen osapuolina ovat kaupungin ohella muun muassa World Trade Centerin tontin omistava satamalaitos Port Authority, kiinteistösijoittaja Larry Silverstain sekä kymmenet iskussa kuolleiden omaisia edustavat järjestöt.
Ikään kuin kuva ei olisi valmiiksi tarpeeksi sekava, Port Authorityn omistavat New Yorkin ja New Jerseyn osavaltiot yhdessä. Pisteenä i:n päälle Vapauden tornin suunnitellut arkkitehti Daniel Libeskind on ollut koko ajan ilmiriidassa päällystakikseen saamansa arkkitehti David Childsin kanssa.
Riitely alkoi jo viikkoa tornien romahtamisen jälkeen kun silloinen pormestari Rudolph Giuliani vaati julkisesti, että koko World Trade Centerin alue tulisi pyhittää muistomerkiksi turmassa kuolleille. Huippusuositun Giulianin ehdotus sai laajaa kannatusta uhrien omaisten parissa, mutta kuvernööri Pataki tyrmäsi sen lennosta.
Kalliita neliöitä ei haaskuuseen
New Yorkin liike-elämä eikä varsinkaan tuhoutuneiden tornien vuokraoikeuden omistaja Larry Silverstain voinut hyväksyä ajatusta siitä, että Manhattanin finanssialueen kalleimmista neliöistä olisi yhtäkkiä tullut liiketaloudellisesti arvotonta hautausmaata.
Kiinteistösijoittaja Silverstainin yhtiö oli tehnyt kaikkien aikojen isoimman sopimuksensa Port Authorityn kanssa World Trade Centerin alueen ja rakennusten vuokraamisesta vain pari viikkoa ennen kohtalokasta syyskuun 11. päivää.
Hänen intressinsä oli saada rauniot raivattua mahdollisimman pian uusien, vähintään yhtä suurien toimistorakennusten tieltä. Kuvaavaa Silverstainin kiireelle oli se, että varsinaisen WTC:n tontin ulkopuolella sijainneen, viimeiseksi romahtaneen torni numero seitsemän jälleenrakennus alkoi vain muutamia kuukausia sen jälkeen kun viereiseltä tontilta oli kannettu viimeiset ruumiit.
Tuhoutuneiden tornien korvaavista uudisrakennuksista järjestettiin salamavauhtia monivaiheinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti puolalaissyntyinen amerikkalainen arkkitehti Daniel Libeskind. Häntä oli alun perin kaavailtu palkintolautakunnan tuomaristoon, mutta jäätyään aikatauluongelmien johdosta siitä pois hän päätti viime tingassa itse ottaa osaa kilpailuun.
Libeskindin 18. joulukuuta 2002 julkaistu ehdotus koostui maailman korkeimmaksi rakennukseksi kohoavasta sirosta Freedom Towerista ja sen kanssa samaa arkkitehtonista linjaa noudattavista matalammista toimisto- ja kulttuurirakennuksista.
Libeskindin piirustukset jättivät alkuperäisten World Trade Centerin tuhoutuneiden tornien jalansijat vapaaksi muistomerkkejä varten. Kuvernööri Pataki oli liike-elämän painostuksesta huolimatta viimein taipunut tähän kompromissiin.
Arkkitehdit ovat pahoissa riidoissa
Larry Silverstainille Libeskindin alkuperäinen ehdotus oli myrkkyä koska hänen piirtämänsä Freedom Tower ja muut suunnitelman rakennukset sisälsivät aivan liian vähän toimistotilaa vuokrattavaksi.
Rajun kulissien takaisen kädenväännön jälkeen Libeskindin jatkosuunnittelutyötä valvomaan palkattiin pilvenpiirtäjiin erikoistunut arkkitehti David Childs. Julkisuudessa tätä perusteltiin Childsin kokemuksella pilvenpiirtäjien suunnittelusta, mutta tosiasiassa hänen tehtäväkseen tuli lihottaa Libeskindin piirtämiin rakennuksiin niin paljon lisäneliöitä kuin mahdollista.
Julkisuudessa viime aikoina esiintyneitä niin kutsuttaja lopullisia, rajusti turvotettuja suunnitelmia Freedom Towerista onkin enää vaikea tunnistaa Libeskindin alkuperäiseksi työksi. Maailman odotetuinta rakennusta suunnittelevat arkkitehdit ovat olleet niin pahasti pahasti riidoissa, etteivät he puhuneet kuukausiin keskenään. Neuvottelut käytiin välimiesten kautta.
Silverstainilla oli selvä syy vaatimuksilleen lihottaa Freedom Tower niin isoksi vuokrakohteeksi kuin mahdollista. Hän kävi yli kaksi vuotta oikeutta vakuutusyhtiöiden kanssa siitä, olivatko lentokoneiden törmäykset World Trade Centerin torneihin yksi vai kaksi erillistä terrori-iskua.
Iskut olivat yksi terrorihyökkäys
Jos hyökkäys olisi tulkittu kahdeksi erilliseksi tapahtumaksi, se olisi samalla kaksinkertaistanut torneilla olleen 3,5 miljardin dollarin eli noin 2,9 miljardin euron terrorivakuutuksen.
Newyorkilainen oikeus ratkaisi riidan viime kesänä Silverstainin tappioksi ja tästä syystä hänen on haalittava puuttuva rahoitus WTC:n alueen uudisrakentamiseksi muualta. Freedom Towerin symboliarvon vuoksi sen rakentaminen on kuitenkin päätetty aloittaa 2006 joten se on myös ensimmäinen rakennus, joka alkaa tuottaa Silverstainille vuokratuloja.
Siksi siellä on paras olla niin paljon neliöitä kuin vain mahdollista.
Kärkevimpien kriitikkojen mukaan poliittiset intohimot ja taloudelliset riidat World Trade Centerin jälleenrakentamisessa ovat johtamassa lopputulokseen, jossa New Yorkiin rakennetaan vuosikymmenen loppuun mennessä maailman korkein ja rumin rakennus.