Groove on nyt oppijan ulot­tu­vil­la – ou­lu­lais­pia­nis­tin tekemä op­pi­kir­ja vie af­ro­ame­rik­ka­lai­sen mu­sii­kin sa­loi­hin

– Pop & jazz -pianismissa soitto painottuu usein rytmikuvioiden soittoon rumpukomppimaisesti. Vasen käsi säestää rytmi-iskuilla oikean käden melodiaa tai vuorostaan oikea käsi rytmittää vasemman käden bassolinjaa samalla melodiaa soittaen, pianonsoiton lehtori Sami Juntunen selittää.

Kuva: Matti Räty

Sami Juntunen luo materiaalia pop & jazz -pianismiin perehtyville.

Benny Be Good, Holy Land, Soulmates, Moves Like Michael – siinä biisilistaa.

Haiskahtaa selvästi afroamerikkalaiselta musiikilta, muttei ihan siltä äänitteiltä tutulta.

Eipä niin: kyseessä on viime vuosina syntynyttä materiaalia, jonka tarkoituksena on olla opiksi.

Musiikki on oululaisen pianonsoiton lehtorin Sami Juntusen, 36, ja soitettavissa Juntusen tekemästä oppikirjasta Gettin' into Groove – rytmimusiikin etydejä.

Varsinaisten soittoharjoitteiden ohella teos johdattelee afroamerikkalaisen musiikin tyylien historiaan kunkin jakson alussa olevan tieto-osuuden myötä.

– Liikkeelle lähdetään 1800-luvun ragtimesta ja päätytään kasarimusaan. Se siksi, että sen jälkeen tapahtui tyylillinen räjähdys, Juntunen selittää.

– Ihan alkeisoppijalle tämä ei ole, vaan luonnehtisin materiaalia keskivaikeaksi.

Eikä oppi- ja ohjelmistokirja tutustuta vain sanoin ja nuotinnoksin: Juntusen Youtube-soittolistalla Rytmimusiikin etydejä ovat kuultavissa kaikki 39 kirjan kappaleesta.

– Korvillahan sitä musiikkia opitaan! Kirjassa on kunkin tyylin esittelyn yhteydessä myös suosituksia kuuntelulle.

Ajatuksen oppikirjan laatimisesta Juntunen sai työnsä myötä. Oulun konservatorion pop & jazz -osaston pianonsoiton lehtorina Juntusen oli saatava sopivaa materiaalia opiskelijoilleen ja kun sitä syntyi, tuli idea kasata siitä kokonaisuus tarjolle myös muille.

– Vastaavia julkaisuja ei juuri ole, ja kun nykyään myös klassisen pianon opettajien olisi suotavaa tutustua pop- ja jazz-musiikkiin, tämä opas sopii myös heille.

Pop & jazz -musiikin opetuksen painopiste on bändeissä, Juntunen selittää, ja heidät myös valitaan opiskelemaan sillä perusteella.

– Bändin kokonaisuus hahmottuu pianistille – koko orkesteri on tavallaan siinä soittimessa.

Ymmärrys siitä, miten oppikirjan markkina olisi myös laajemmalla, sai Juntusen taannoin ottamaan yhteyttä kansainväliseen musiikkikustantajaan.

– Fennica Gehrmannin julkaisema Gettin' into Groove sisältää saman materiaalin kuin aiempi versio. Kirjan ulkoasua on hieman tuunattu. Kuvituksen on molempiin versioihin suunnitellut Julia Vornanen – muusikko itsekin.

Sami Juntunen tuottaa uutta musiikkia koko ajan.

– Oppilaat toivovat saavansa heille soveltuvia versioita omista suosikkibiiseistään.

Teoksia on tullut muuhunkin kuin opetuskäyttöön.

– Säveltänyt ja sovittanut olen viimeiset 15 vuotta. Suurin osa on tullut opetustöiden lisäksi omien yhtyeiden ohjelmistoon.

Juntusen voi tavata keikoilla niin pop- kuin jazz-kokoonpanoissa. Löytyypä plakkarista pari cover-versioita soittavaa bilebändiäkin.

– Oma musisointi on olennaisen tärkeää, vaikka pienten lasten isänä se onkin jäänyt vähemmälle. Opettajankin on pysyttävä "keikkatuntumassa", Juntunen toteaa.

– Jazz on kuitenkin sitä läheisintä, jos pitäisi valita. Improvisointi on minulle tärkeää, ja jazzissa saa kehittää itseään muusikkona eniten.

Ei suinkaan pedagoginen julkaisutoiminta tähän jää?

– Kustantajan kanssa on sovittu, että teen maailmanmusiikkia esittelevän oppikirjan ja sitä olen jo työstänyt, Juntunen paljastaa.

– Mutta ensin on tämän Gettin' into Grooven englanninkielisen version vuoro. Materiaali on juuri käännettävänä.