Tanskaan kuuluvan Grönlannin tiistaisia vaaleja pidettiin harvaan asutun saaren tähän asti tärkeimpinä. 38 000 äänioikeutettua ei ottanut suoraan kantaa alueen itsenäistymiseen, mutta erohanke emämaasta Tanskasta oli tärkein vaaliteema.
Grönlannin alueparlamentin vaalien voittajaksi povattiin vasemmistolaista Inuit Ataqatigiit (IA) -puoluetta, joka on kaikkein aktiivisimmin kampanjoínut Grönlannin itsenäisyyden puolesta. IA haluaa järjestää itsenäisyyskansanäänestyksen toukokuuhun 2005 mennessä.
Päähallituspuolue, sosiaalidemokraattinen Siumut on ollut autonomian vahvistamisen kannalla ja pienempi halituspuolue, liberaalinen Atassut tyytyväinen nykytilanteeseen.
Grönlannin itsehallinto on 23 vuoden ikäinen. Alueen itsenäisyysliikehdintä on kuitenkin varsin tuoretta perua. Tanskan toisella itsehallintoalueella, Färsaarilla itsenäisyyttä on ajettu pitempään ja voimakkaammin.
Raha on keskeisin pidäke niin Grönlannin kuin Färsaartenkin itsenäisyyshaaveille. Grönlannin budjetista yli puolet (400 miljoonaa euroa) tulee suorana tulonsiirtona Tanskalta. Sitä ei niin vain paikata, vaikka vihreän saaren lähivesillä etsitäänkin kiivaasti öljyä ja kaasua. Vaikka kolme neljästä grönlantilaisäänestäjästä kannattaa periaatteessa itsenäisyyttä, ei siihen haluta hypätä talous kuralla.
Askel kohti itsenäisyyttä olisi Siumutin piiristä tullut ehdotus korvata tanskan kieli inuitin kielellä kaikilla hallintoportailla.
Tukikohdasta
rahaa omaan taskuun
Itsenäisyyden ajajat sanovat, että Tanskan avustukset voitaisiin ainakin osaksi korvata Thulen sotilastukikohdan vuokratuloilla. Tanska saa alennusta Naton jäsenmaksuihin lupaamalla Grönlannin saaren sotilasliiton käyttöön. Thulessa saaren pohjoisosissa on vuodesta 1953 saakka sijainnut amerikkalainen lentotukikohta.
IA-puolue vaatii, että Grönlannin pitäisi neuvotella uusiksi - ilman Tanskan myötävaikutusta - puolustussopimus Yhdysvaltain kanssa. Vuodelta 1951 peräisin olevassa sopimuksessa Grönlanti luovutti saaren puolustuksen Yhdysvaltain vastuulle.
Grönlannin itsenäisyysmielisten silmissä kiiltävät isot rahat, sillä Thulen tukikohdalla on keskeinen asema Yhdysvaltain ohjuspuolustushankkeessa NMD:ssä. Grönlantiin ja Britanniaan sijoitetettavien tutka-asemien tehtävänä olisi havaita ajoissa Yhdysvaltoihin ammutut mannertenväliset ohjukset. Enää ei puhuta Neuvostoliiton tai Venäjän ohjuksista, vaan kilven sanotaan suojaavan niinsanottujen roistovaltioiden (Irak, Pohjois-Korea jne.) hyökkäyksiltä.
Grönlannin puolueilla ei ole mitään periaatteellista ohjuskilpeä vastaan. Niitä suututtaa se, että Washington ja Kööpenhamina neuvottelevat asiasta grönlantilaisten selän takana. Autonomian lisääminen ulko- ja kauppapolitiikassa onkin grönlantilaisten keskeisiä vaatimuksia.
Samalla kun Grönlanti tekee pesäeroa emämaahansa Tanskaan, on se lämmitellyt varovaisesti suhteitaan Euroopan unioniin. 90 prosenttia Grönlannin vientituloista kertyy kalasta. EU:n kalastuslaivastoa pelätään mutta unionin suuret markkinat kiinnostavat Grönlannissa.
Grönlanti liittyi 1972 Tanskan mukana EU:hun mutta erosi siitä 1985 kansanäänestyksen tuloksen perusteella. Mikään maa tai alue ei ole eronnut EU:sta.
