place>Ilulissat, Grönlanti "Onneksi ilmasto on lämpenemässä. Olisin paljon enemmän huolissani, jos se edelleen kylmenisi. Silloin etenisimme kohti uutta jääkautta", kärjistää Kööpenhaminan yliopiston Niels Bohr -instituutin kuraattori, geofyysikko Jörgen Peder Steffensen.
Grönlannissa meneillään olevan Ice core -projektin jäätikkötutkijan viesti on nimenomaan kärjistys, jolla hän haluaa muistuttaa dramaattisia muutoksia täynnä olevasta ilmastohistoriasta.
Tämä on asia, joka jatkuvasti unohdetaan, kun kasvihuoneilmiön lämmittävää vaikutusta yritetään arvioida.
Steffensenin tarkoitus ei ole vähätellä kasvihuonekaasujen ja saastumisen vaikutusta ilmastoon. Hänen mukaansa Yhdysvallatkin ymmärtää tehdä jotain siinä vaiheessa, kun se alkaa hukkua päästöihinsä.
Steffensen kuitenkin ihmettelee kasvihuonekeskustelun kiihkoa saada yksityiskohtaisia arvioita luonnon tilasta muutaman kymmenen vuoden kuluttua, ja etenkin niitä tutkijoita, jota ovat valmiita antamaan tarkkoja vastauksia. Ne ennusteet eivät voi perustua tieteellisiin tosiasioihin.
"Kaikki kuvittelevat ilmaston eläneen tasaisesti ennen 1800-luvun puoltaväliä, jolloin tarkempi havainnointi vasta alkoi - suunnilleen samaan aikaan kuin valokuvaus. Ihmiset unohtavat, että elämme täysin poikkeuksellista aikaa jääkausien välissä. Ne ovat hallinneet valtaosaa viimeisestä yli miljoonan vuoden jaksosta", Steffensen sanoo.
Tuoreimmasta noin 8 000 vuoden kaudesta viimeiset 500 vuotta ovat olleet kylmimmät. Lisäksi kaikkein kylmintä oli juuri 1850-luvulla, jolloin havainnointi alkoi.
Steffensenin mukaan vilukaudelta saatuun tietoon on todella vaikea perustaa väitteitä, että nyt kyse olisi ilmaston epätavallisesta lämpenemisestä. Leijonatkin ovat muinoin eläneet jopa Britanniassa.
Grönlannin
globaali viesti
EU:n pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksessa Ilulissatissa esitelmöinyt Steffensen on suorastaan kiihkeän innostunut asiastaan. Ice core -projektin kairauksissa on edetty yli kolmen kilometrin syvyyteen Grönlannin jääpeitteeseen.
Näytteistä kyetään tulkitsemaan vuosi vuodelta lämpötiloja, sademääriä, tulivuoren purkauksia, kasvihuonekaasujen pitoisuuksia sekä muutoksia ilmakehän virtauksissa.
Iäkkäimmät jäänäytteet ovat noin 120 000 vuoden takaa. Poraukset on määrä saada loppuun ensi vuonna, jonka jälkeen päästään tarkemmin analysoimaan tuloksia ja ilmastohistorian totuutta.
Steffensen muistuttaa, ettei tutkimus kerro vain Grönlannin ilmastosta. Maailman suurimman saaren viesti on globaali.
On voitu osoittaa, että maapallon navat keskustelevat keskenään. Grönlannin lämmetessä Antarktis viilenee ja päinvastoin. Vastaavat suhteet heijastuvat eri puolilla maailmaa. "Viestin viejänä" ovat ilmeisesti valtameret, mutta mekanismi on edelleen selvittämättä.
Steffensen ei olekaan suuresti huolissaan Grönlannin jääpeitteiden sulamisesta, sillä viestin vastavuoroisuuden mukaisesti Antarktis on "kylmä ja vakaa".
Jäätiköiden mahdollinen sulaminen kestäisi lisäksi niin kauan, ettei veden pinnan nousu ole ihmiskunnan suurin murheen aihe.
"Ilmaston lämpenemisen seuraukset näkyvät ensin asutuilla alueilla - juomavedessä, ruuassa, viljelyssä ja tuulissa. Tulevaisuudessa ei kamppailla hukkumista vastaan, vaan juomavedestä", Steffensen arvioi. Se on eri asia, mikä on kasvihuonekaasujen ja mikä luonnon oma osuus.
Grönlanti sulaa
Ovat syyt mitkä tahansa, Grönlannin jääpeite eittämättä sulaa. Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n vuonna 2001 julkistaman raportin mukaan merenpinta on noussut 10 - 20 senttiä 1900-luvulla. Vuoteen 2100 mennessä se kipuaa vielä 9 - 88 senttiä.
"Jälkimmäinen haarukka osoittaa, että nousuarvio on erittäin kiistanalainen", sanoo Arktisen keskuksen jäätikkötutkija Anna Sinisalo. Henkilökohtaisesti hän pitää kuitenkin muutosta todella dramaattisena.
Arviolta seitsemisen prosenttia merenpinnan noususta johtuu Grönlannin jäätiköiden sulamisesta. Sinisalon mukaan ilmastomallit kertovat, että paikallinen lämpeneminen on todennäköisesti 1 - 3 kertaa suurempaa kuin keskimäärin maapallolla.
Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana sulaminen on kiihtynyt viidenneksen Grönlannin jäätiköiden pinnalla. Rannikon tuntumassa jääpeitteen arvioidaan ohenevan jopa yli metrin vuosivauhdilla.
Täydelliseen sulamiseen riittäisi kolmen asteen paikallinen lämpeneminen, jonka tosin olisi jatkuttava tuhansia vuosia. Seurauksena merenpinta nousisi noin seitsemän metriä.
"Jotain on tapahtumassa. Sen vain tuntee", sanoo Ilulissatissa asuva ammattimetsästäjä Preben Fencker ja osoittaa jäävuoren seinämän halkeamia. Niitä on paljon enemmän kuin menneinä vuosina.