Olipa kerran Lumottu metsä... Studia generalia -luentosarja alkaa Oulun pääkirjaston maakuntasalissa tänään kello 18-19.30. Luennoitsijana Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Liisi Huhtala.
Läheskään kaikki Grimmin veljesten sadut eivät olekaan kansansatuja.
"Molemmat Grimmit olivat yliopistomiehiä. On väitetty, että he keräsivät satuja yliopistokavereiltaan. Osa saduista, jotka ajattelemme kansansatuina, on kerätty suurin piirtein saksalaisten yliopistojen pöydiltä", kertoo kirjallisuuden professori Liisi Huhtala Oulun yliopistosta.
Huhtala puhuu tänään keskiviikkona saduista ja niiden tutkimisesta Olipa kerran Lumottu metsä... Studia Generalia -luentosarjan avauksessa Oulun pääkirjastolla.
"Osa saduista levisi kansan keskuudessa. Osa on sepitetty herra ties missä. Grimmin veljesten puolustajat korostavat, että Grimmit halusivat osoittaa, kuinka tavallisessa kansassa on tiedostamatonta, syvää viisautta ja tuoda sitä esiin."
Grimmin sadut ja satujen maailma ovat Nukun Sanataidekoulun Oulussa tällä viikolla järjestämän Lumotut sanat -festivaalin teemana.
Punahilkka oli varoituskertomus
Kansallisromantiikka ja paluu kansan pariin oli muodikasta 1800-luvun Euroopassa. Myös saksalaiset kielitieteilijät ja kulttuurintutkijat Jacob ja Wilhelm Grimm innostuivat keräämään vanhoja satuja.
Grimmin satujen alkuperä ja aitous on Huhtalan mukaan ollut kiistelty aihe tutkimuksessa viime aikoina.
Grimmit julkaisivat tutuista saduista omia versioitaan. Osa oli Charles Perraultin alun perin 1690-luvulla julkaisemia Hanhiemon satuja.
Satuja muovattiin ja muutettiin kovallakin kädellä.
"Alkuperäisiin satuihin muokattiin keskiluokkainen maailma. Niistä luotiin 1800-luvulla siistit ja äitiyttä korostavat ydinperheversiot", Huhtala kiteyttää.
Grimmin veljeksillä on maine synkkien ja väkivaltaisten satujen sepittäjinä.
Onko maine oikeutettu?
"Koska lastenkirjallisuuden ja satujen tutkimus on paljon korostanut psykoanalyysia, Jungia, siitä on ollut se seuraus, että niitä on luettu kertomuksena aikuisten elämästä ja seksuaalisuudesta. Luulen, että tämä on osittain tehnyt veljesten mainetta."
Alun perin sadut olivat aikuisten toisilleen kertomia viihdytys-, säikytys- ja opetuskertomuksia.
"Osa saduista oli ihan tämmöisiä eroottisia isojen poikien juttuja", Huhtala mainitsee. "Harvardin yliopiston saksankielisen kirjallisuuden professori Maria Tatar on sitä mieltä, että Punahilkka syö isoäidin lihaa ja juo isoäidin verta ja strippaa sudelle. Tatarin tulkinnan mukaan Punahilkka oli jo Hanhiemon aikaan varoituskertomus siitä, miten pikkutytöt eivät saa sortua setien houkutuksiin."
Pian saduista muokattiin myös lastenversioita. Grimmit esimerkiksi kirjoittivat suoraan lapsille.
"Tuli romantiikan iso käännös. Ajateltiin, että aikuiset ovat pilalle menneitä otuksia ja vain lapsi tarvitsee satua. Silloin satuja ruvettiin tekemään, muokkaamaan ja julkaisemaan."
Huhtalan mukaan Grimmejä on tutkittu paljon, mutta uusi aalto on selvästi tulossa. Siinä mylläkässä voi Grimmien kuva muuttua ja avautua uusia polkuja.