Risuparta, ruttuturpa, rihveli, apinanaama. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pienen, mutta toimeliaan griffonin omistaja tietää, kuinka vaikea suurisilmäiselle sydämenvalloittajalle on sanoa "ei".
"Se katsoo niin suoraan silmiin ja pyörittää päätään. Kyllä sille tulee annettua periksi aika usein", kemiläinen Veikko Pynnänen toteaa.
Pynnäsen pariskunnan ilona pyörii kolme griffonia: vuoden ikäinen Kielo, 7-vuotias Satu ja 11-vuotias vanha rouva Tiina. Aikoinaan ensimmäinen griffon tuli pariskunnalle sattumalta.
"Tytär oli ottanut koiran lapsille, mutta sitten perheeseen tuli allergiaa. He tarvitsivat koiralle hoitopaikan ja tottahan toki se sopi meille", Sinikka Pynnänen muistelee.
Sillä tiellä Pynnäsen pariskunta on edelleen. Kerran griffonin otettuaan, omistaja ei vaihda rotua suosiolla.
Viikonvaihteessa Iihin kokoontui omistajiensa kanssa 14 griffonia. Griffonharrastaja Satu Väänäsen laskujen mukaan niitä on Pohjois-Suomessa yhteensä 24.
Suurin osa kokoontumiseen tuoduista griffoneista osallistui maan laajuiseen geenitutkimukseen.
Kyseessä on professori Hannes Lohen johtama tutkimus, jolla selvitetään koirien perinnöllisiä sairauksia aiheuttavia geenejä dna-tutkimuksella.
Tammikuussa näytteen antaneita griffoneita oli koko maassa vasta kahdeksan, joten näytteenottaja kutsuttiin Iin kokoontumiseen.
"Näin saadaan kattava kuva ainakin Pohjois-Suomen griffoneiden geeneistä", Väänänen sanoo.
Koirien dna-näytteistä etsitään muun muassa epilepsiageeniä, joka koirien yleisin hermostosairaus. Tällä hetkellä tutkimusryhmän geenipankissa on näytteitä noin 200 eri rodusta.
Persoonallisen näköinen griffon herättää vastaantulijoissa ihastunutta hämmennystä.
"Monesti sitä luullaan kissaksi", Veikko Pynnänen tuumaa.
"Ihmiset pysähtyvät kysymään minkä rotuinen koira on. Griffon on heille ihan hepreaa."
Pynnäsen pariskunnan mielestä griffon on maailman paras vahtikoira. Ovikelloa ei tarvita, kun koira parta väpättäen kertoo vieraan olevan tulossa.
"Ovien ei tarvitse olla lukossa yölläkään. Koira kyllä hälyttää, jos joku tulee lähelle", Veikko Pynnänen kertoo.
Kolmen rotuiset griffonit tulivat Suomeen vuonna 1985. Rotua on jalostettu pitkälle ja niitä haetaan usein ulkomailta saakka.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtään griffonia myynnissä. Jos tahtoo tietyn värisen tai tietynlaisen karvan omaavan griffonin, saattaa jonotusaika venyä 2-3 vuoteen.