Greenpeace ja ulkomaalaiset toimittajaryhmät herättävät Lapissa ristiriitaisia tunteita. Useimmille supistuvien laidunmaittensa kanssa tuskaileville saamelaispaliskunnille Greenpeacen ja julkisuuden tarjoama vetoapu kelpaa, mutta toisenlaisiakin mielipiteitä esiintyy.
Paliskuntain yhdistyksen varapuheenjohtaja ja Ivalon paliskunnan poroisäntä Viljo Huru vaatii (Lapin Kansa 14.10.2003) Greenpeacen kanssa puuhailleita porotalouden edustajia tulemaan esiin ja painamaan karkaavan mopon sammutinnappia. Hän sanoo, ettei järjestäytynyt poroelinkeino millään tavalla ole mukana Saksasta johdetussa toiminnassa, jonka tavoitteena hänen mielestään näyttää olevan koko Pohjois-Suomen puunjalostusteollisuuden lamaannuttaminen.
Huru muistuttaa, että metsätaloudella on suuri taloudellinen merkitys lukuisille poromiesperheille, sillä puhdas porotalous ei pysty yksin pitämään pohjoisen kyliä lämpiminä.
Poroille toivotaan
lisää laitumia
Sen sijaan Hammastunturin, Muddusjärven, Paatsjoen ja Muotkatunturin paliskuntien ja Ivalon paliskunnan Nellimin tokkakunnan lähetystö vetosi viime vuonna valtiovaltaan, jotta metsähallitus luopuisi hakkuista ja metsäautoteiden rakentamisesta poronhoidolle tärkeillä alueilla. Lähetystön mielestä metsähallituksen tulostavoitetta ja hakkuusuunnitetta tulee laskea Ylä-Lapissa niin paljon, että metsätaloustoiminta voidaan sopeuttaa poronhoidon tarpeisiin.
Samaa ovat toivoneet Savukosken ja Sodankylän kuntien alueella sijaitsevan Kemin-Sompion paliskunnan poromiehet sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva Lapin paliskunta.
Myös poro- ja metsätalouden suhteita tutkinut selvitysmies Pirkko Saarela on esittänyt hakkuiden vähentämistä Ylä-Lapissa.
Monitoimikone
ei kuulu Inariin
Inarilaiset luonnonystävät ja metsurit ovat laatineet kannanoton, jossa molemmilla on yhteinen toive saada aikaan pysyvä ratkaisu erämaametsien suojelussa.
Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen metsurit Seppo Huovinen ja Antero Karjalainen sekä Inarin Luonnonystäviin kuuluvat Vesa Luhta ja Esko Sirjola toivovat, että tärkeimmät erämaametsät siirrettäisiin pysyvästi metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Toisaalta myös metsurien ja paikallisen puun jatkojalostuksen olisi viimein saatava työrauha, jossa heidän mahdollisuutensa harjoittaa elinkeinoaan olisi vailla ulkoisia uhkia.
"Tässä tilanteessa metsähallitus on avainasemassa. Sen on mukauduttava uuteen tilanteeseen ja muistettava samalla ensisijainen vastuunsa metsurien työllistäjänä. Nykyisessä tilanteessa hoitoalueen helppotöisillä kesäleimikoilla käyttöönottama monitoimikone osoittaa Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen johdolta huonoa tilannetajua. Inarilaisten metsurien työjälki sen sijaan on arvostettua myös metsien muiden käyttäjien piirissä", he kirjoittavat.
Greenpeacella
tiukka aikataulu
Tiistaina alkanutta Greenpeacen ja saksalaisen tv-ryhmän Lapin vierailua verhoaa hienoinen salaperäisyys. Tarkkaa aikataulua ja kuvausohjelmaa he eivät halua kertoa. Viikon aikana ryhmä kuvaa hakkuualueita Inarissa, Sodankylässä ja Savukoskella. Kiireeseen vedoten Greenpeace ei halua paikalle edes lappilaisia toimittajia.
"Aikataulu on todella tiukka, ja meidän on keskityttävä vain saksalaistoimittajiin, vaikka tuntuu aihe suuresti kiinnostavan myös suomalaista mediaa", Greenpeacen metsäkampanjavastaava Matti Liimatainen kertoo.
Hän ihmettelee kohua, minkä kerran kahdessa vuodessa järjestettävä vierailu Lapissa herättää, vaikka metsäteollisuus järjestää samanlaisia retkiä kymmenille toimittajille kuukausittain. Liimatainen sanoo, että Greenpeacen tehtävänä muuallakin maailmassa on ollut tuoda rohkeasti esille myös metsäteollisuuden haittoja.
Myös metsähallitus on reagoinut Greenpeacen ja saksalaistoimittajien vierailuun. Aluejohtaja Kirsi-Maria Korhonen sanoo, että ohjeiden mukaan työt pysäytetään, jos ulkopuolisia tulee työmaalla 70 metrin turvaetäisyyden sisäpuolelle.
