Wien Etelä-Itävallassa oleva Steiermarkin pääkaupunki Graz veti perinteisten kulttuurikaupunkien Wienin ja Salzburgin nenien edestä kunnian olla Euroopan kulttuuripääkaupunki nyt 2003.
Nuorekas Graz näyttää innovatiivisuutensa ohjelmistollaan ja mainonnallaan, joihin ehkä rutinoituneet kulttuurin tuottajat eivät olisi pystyneet.
Kulttuuripääkaupunkiavajaisia Graz vietti virallisesti eilen lauantaina ja niin ikään saman päivän illaksi ajoittui ruotsalaisen Henning MankellinButterfly Bluesin kantaesitys.
Ruotsalaisdekkaristi kutsuttiin kehiin
Grazin Schauspielhaus olisi voinut kulttuuripääkaupunkivuonna pyytää näytelmän kantaesityksen itävaltalaiselta dramaatikolta kuten esimerkiksi Peter Turrinilta tai Elfriede Jelinekiltä, mutta luovempi idea oli kutsua suosittu ruotsalainen krimikirjailija Henning Mankell sekä kirjoittamaan että ohjaamaan näytelmän.
Lauantaina Grazissa nähtiin siis kirjailija-dramaatikko-ohjaajan Butterfly Blues.
Teos käsittelee Mankellin taiteentekemisen sitä puolta, joka on ollut hänelle viime vuosikymmenen ajan yhtä tärkeä kuin Ystadin komisaari Kurt Wallanderin ympärille kietoutuvat asiat. Se on afrikkalainen kulttuuri.
Jalka lumessa toinen Afrikan hiekassa
Mankellilla on ollut toinen jalka lumessa ja toinen hiekassa, siis tukeva haara-asento eri kulttuureihin.
Talvisin hän on asustanut Mosambikin Mabutossa, jossa hän on johtanut Teatro Avenidaa Manuela Soreiron kanssa vuodesta 1996 toissa vuoteen saakka. Hän on kirjoittanut siellä aamupäivisin Wallanderiin liittyviä asioita ja ohjannut teatteriryhmää iltapäivisin.
Kesäisin Mankell on usein Ruotsissa kolmannen vaimonsa Evan kanssa, joka on Ingmar Bergmanin tytär.
Luvattomien muuttajien elämä Euroopassa
Butterfly Blues käsittelee luvattomien maahanmuuttajien elämää jossakin Euroopan valtiossa. Näytelmä kertoo ristiriidoista, mihin eri kulttuureista tulleet joutuvat. Mankell haluaa korostaa hädässä olevien ihmisarvoa. Pahinta on menettää arvokkuutensa. Mankell on tuonut yhteistyöhön Grazin Schauspielhausiin Teatro Avenidan näyttelijöitä.
Mankell sanoo näytelmää kirjoittaessaan muistaneensa tietyn miehen Mosambikin pohjoisosista. Mies tuli rääsyissään ja ehkä nälkäisenäkin häntä vastaan maantiellä. Miehellä ei ollut kenkiä, mutta hän oli maalannut ne itselleen. Maaväreillä. Se oli viimeinen mahdollisuus säilyttää arvo, jonka kurjuus oli häneltä ryöstänyt.
Eteläitävaltalainen
Grazin kaupunki on pessyt kasvonsa juhlavuoden kunniaksi, ja kaupungin ohi on vaikea mennä, sillä liikkuvat kädet houkuttelevat moottoritien varrella, lentokenttä on saanut uuden värityksen ja kaupungin symboli, vuorella oleva kellotorni on saanut viereensä rakennetun mustan kopion, varjon.
Monipuolinen ja tasokas kulttuuriohjelmisto jakautuu tasaisesti koko vuodelle, mutta joitakin painotuksia on havaittavissa.
Teatteriväen kannalta parasta aikaa on alkuvuosi, jolloin esitellään tuntemattomien naapurien (Italia, Slovenia, Unkari) pienimuotoista teatteria. Sykliin on kytketty näytelmäkilpailu. Keskikesällä on Musiikin mahti -festivaali, jossa ovat mukana esimerkiksi Jordi Savall, Cecilia Bartoli ja Nicolaus Harnoncourt. Mielenkiintoisista näyttelyistä mainittakoon arkkitehtuurin puolelta Joze Plecnik ja Ljubljana, joka esittelee Otto Wagnerin oppilaan tuotantoa.
Kieltämättä kunnia tulla Euroopan kulttuurikaupungiksi vuoden ajaksi on tuonut Grazille kaupunkiin muutoin toteutumatta jäänyttä vireyttä ja kulttuuria.