Vanhan kirkkomaalauksen konservointi vaatii hienovaraista otetta ja kevyttä kättä. Konservaattori pyrkii tekemään työnsä niin, ettei jälki kovin paljon erotu, Paltamon kuvakirkon katto- ja holvimaalauksia konservoivat Raimo ja Ritva Alakärppä kertovat.
Emanuel Granbergin 1770-luvun lopulla tekemät maalaukset ovat kärsineet kosteusvaurioista. Kattoholvissa näkyy selvästi tummia kosteusläiskiä, mutta olosuhteisiin nähden maalaukset ovat Raimo Alakärpän mukaan hyvässä kunnossa. Vuotanut katto on korjattu kymmenisen vuotta sitten.
Eheyttävää
restaurointia
Maalausten hilseilevää väriä kiinnitetään ja kosteuslaikkuja häivytetään.
Valkeita pilkkuja paikataan samanlaisella liimavärillä kuin millä maalaukset on tehty. Menetelmää kutsutaan eheyttäväksi restauroinniksi.
"Jos maalauksesta puuttuu isohkoja alueita, sen annetaan kiltisti olla sellaisenaan. Olisi väärentämistä lähteä matkimaan Granbergia. Se on tämän ajan käsitys restauroinnista", konservaattori Raimo Alakärppä toteaa.
Alakärpät tekevät työtään korkeilla telineillä, kirkon kattokruunut kaukana jalkojensa alla.
Alhaalta maalausten kuntoa ei näe. Esimerkiksi evankelista Luukkaan kellertävän taustan tummat kosteuslaikut sulautuvat kuvaan ja näyttävät alhaalta katsottuna kuuluvan siihen. Niille ei nyt tehdä mitään.
Lankkumaalari
pilasi alkuperäistöitä
Paltaniemen kirkon maalauksia korjattiin kosteusvaurioiden takia jo vuonna 1851, mutta silloin ei tekijänä ollut asiaatunteva konservaattori. Lankkumaalari Pekka Qveflanderin raskas kädenjälki näkyy selvimmin kirkon alttarisakaran holvien maalauksissa.
Käytävän vasemmalla puolella on pilalle korjattuja maalauksia, esimerkiksi Jeesus ristillä, jossa on isoja vivahteettomia väripintoja.
Kun kääntää päänsä oikealle, eron lankkumaalarin ja Granbergin maalausten välillä huomaa, vaikkei olisi ennen kirkkotaidetta nähnytkään.
Jo vuonna 1860 kirkon kalustoluettelo totesi, että maalaukset menettivät korjauksessa paljon alkuperäisestä ulkonäöstään ja taidearvostaan.
"Harmittaa, että asiaa tuntematon on päässyt räpeltämään. Olisi hän voinut korjailla hienovaraisemmin. Pilatuille maalauksille ei tehdä mitään, ne jätetään todisteeksi sen ajan restauroinnista, kun amatööri pääsi asialle", Raimo Alakärppä harmittelee.
Raimo ja Ritva Alakärppä ovat konservoineet myös Mikael Toppeliuksen kirkkomaalauksia. Aikanaan Paltaniemen kirkon kuvakoristelua pidettiin Toppeliuksen työnä, mutta tutkimus osoitti tekijäksi Emanuel Granbergin, jonka muita töitä on esimerkiksi Muhoksen kirkossa.
Runollinen
Granberg
Alakärppien mielestä kahden suuren kirkkomaalarin käsialat ovat erilaisia. Granberg on runollisempi, Toppelius enemmän talonpoikainen.
Granbergin Paltaniemen kuvakirkon maalaukset ovat akvarellimaisen kevyitä. On ohuita värikenttiä ja upeita värisiirtymiä. Jollakin tavalla ne ovat hienostuneempia kuin Toppeliuksen työt, Raimo Alakärppä miettii.
"Olen seurannut läheltä Granbergin värin käyttöä. Hänellä on hyvin rikas väriskaala, mutta ei Toppelius siitä kauas jää."
Viiden vuoden
urakka
Paltaniemen kuvakirkon maalausten konservointityö jakautuu viidelle kesälle. Nyt työtä tehdään toista kesää. Museovirasto rahoittaa työn Paltamon seurakunnan omistamassa kirkossa, joka sijaitsee nykyisin Kajaanin kaupungin alueella.
Pieni seurakunta ei pystyisi itse kustantamaan konservointia. Paltamon seurakunnan kirkkoherra Pekka Lukkari kertoo olevansa kiitollinen Museoviraston rahoituksesta, jolla saadaan huonoimmassa kunnossa olevat kohdat käsitellyiksi.
"Onhan Paltaniemen kuvakirkko kainuulaisten kansallisaarre", kirkkoherra Lukkari toteaa.
Alakärpät aikovat saada ristikirkon pohjoissakaran maalaukset käsitellyiksi heinäkuun aikana. Seuraavaksi he siirtyvät Haukiputaan kirkkoon Mikael Toppeliuksen maalauksia konservoimaan.