Lisää tietoa projektista sekä kuvia löytyy osoitteesta www.streetart.fi. Haapakoski toivoo ihmisten osallistuvan myös nettisivuilla olevaan kyselyyn, jossa kartoitetaan ihmisten mielipiteitä katutaiteesta.
Katutaiteen ja vandalismin raja on häilyvä. Yhteiskunnalle kielletyt graffitit aiheuttavat suuria puhdistuskuluja, kun taas osa rakennuksista koristellaan tilaustyönä tehdyillä luvallisilla graffiteilla.
"Jos graffiti, tagi tai joku muu katutaiteeseen luokiteltava teos on tehty niin, että se sopii ympäristöön ja on vuorovaikutuksessa katsojan kanssa, on teos mielestäni katutaidetta", sanoo ylivieskalainen opiskelija, katutaidetta tutkiva Hanne Haapakoski, 21.
Perinteisten graffiitien rinnalle ovat tulleet tarrat ja sabluunoilla tehdyt graffitit, joihin törmää etenkin ulkomailla. Haapakoski luokittelee julisteet ja tarrat katutaiteeksi silloin, kun ne eivät ole maksetulla mainospaikalla.
"Katutaide-termi on heitetty ilmaan, mutta sen sisältöä ei ole vielä määritelty tarkasti. Sinällään nimi katutaide luo jo aiheesta positiivisen kuvan, mutta ovatko kaikki 10-vuotiaan lapsen pahalla päällä tehnyt sutut taidetta?"
Haapakoski aloitti katutaiteen tutkimus- ja valokuvaushankkeen keväällä. Idean hän sai vuosi sitten Ylivieskan kaupungille toteuttamastaan tienvarsimainoksesta.
"Tienvarsimainoksen äijän naama on paikallisesta graffitista, josta nousi paljon melua. Samassa yhteydessä mietin muita katutaiteen vaikutuksia ja sitä, voisiko katutaide vaikuttaa kuntien ja alueiden vetovoimaisuuteen sekä viihtyvyyteen."
Kaksi muuta näkökulmaa Haapakosken tutkimuksessa ovat katutaide inspiraation lähteenä sekä katutaide vapaana mediana.
Suomi vielä
jälkijunassa
Hankkeessa Haapakoski on kuvannut katutaidetta Suomessa sekä ulkomailla. Ulkomailla hän vieraili Hollannissa Amsterdamissa ja Rotterdamissa, Saksassa Berliinissä ja Hampurissa sekä Englannissa Lontoossa. Reissulta hän palasi viikko sitten.
"Englanti ja Suomi ovat ahkeria graffitin puhdistajia, kun taas Saksa ja Hollanti eivät rakennuksia puhdista läheskään niin paljon. Muihin maihin verrattuna Suomi on vielä jälkijunassa katutaiteessa, eikä täällä ole yhtä paljon selkeästi tunnettuja katutaiteilijoita kuin muissa maissa."
Haapakosken mielestä myös suomalaisten tietoisuus katutaiteesta on vähäistä.
"Katutaidetta on paljon erilaista. Ehkä eniten kielteistä suhtautumista saavat osakseen tagit, mutta myös julisteiden kiinnittäminen voi suurimmissa kaupungeissa olla kokonaan kiellettyä. Pienemmissä kunnissa taas esimerkiksi kesäteatterit mainostavat tapahtumiaan julisteilla sähkökaapeissa, eikä se haittaa ketään."
Ulkomailla ja osittain Suomessakin graffiteja tilataan katutaiteilijoilta. Monet yrittäjät ja muut liiketoimintaa pyörittävät haluavat koristaa liiketilojensa ulkonäköä ostetuilla graffiteilla.
"Tulevaisuuden katutaiteessa tullaan näkemään valojen avulla tehtyjä led tageja, erilaisia elektronisia teoksia sekä 3D-kuvia, mutta varmasti myös perinteiset muodot säilyvät katukuvassa", arvelee Haapakoski.
Taidenäyttely
ihmisten luokse
Kuvaamistaan katutaidekuvista Haapakoski järjestää ennen joulua taidenäyttelyn, jonka tarkoitus on toimia keskustelun herättäjänä.
"Näyttelyn paikka on vielä auki. En halua näyttelyä mihinkään perinteiseen näyttelytilaan, vaan paikkaan, jossa ihmiset käyvät omassa arkielämässään."
Haapakosken hanketta ovat tukeneet Keski-Pohjanmaan kulttuurirahasto sekä Rieska Leader.
"Kulttuurirahasto sponsoroi näyttelyn järjestämistä 3 000 eurolla, kun taas Rieska Leader tukee selvitystä. Selvityksen tarkoitus on kertoa, kuinka katutaiteeseen suhtaudutaan tänä päivänä, miten sitä tulevaisuudessa voidaan hyödyntää ja miten sen ongelmakohtia voidaan ratkaista."