Gradua vaille valmis maisteri on monilla aloilla lähes yhtä tuttu titteli kuin kandidaatti tai maisteri. Korkeakouluopinnot jätetään nimittäin helposti kesken juuri silloin, kun valmistuminen jo häämöttää.
Opintojen keskeyttäminen voi johtua työelämän houkuttelevuudesta ja opiskelijan kehnosta rahatilanteesta, mutta taustalla on usein myös lopputyön tekemiseen liittyvä ahdistus.
Tampereen Ylioppilaiden Terveydenhuoltosäätiön vastaava psykologi Totte Vadén sanoo pro gradu -työhön liittyvien pelkojen olevan varsin tavallinen syy vastaanotolle tuloon. Gradun tekeminen voidaan kokea ahdistavaksi ja jopa mahdottomaksi, sillä monilla aloilla se eroaa huomattavasti muusta opiskelusta.
"Usein opiskelussa on kyse siitä, että on päässyt hyvin pitkälle koulumaisesti pänttäämällä. Jos opiskelija ei ole oppinut mieltämään itseään tieteellisten ongelmien ratkaisijaksi, gradu tulee sellaisena peikkona, että siitä on hankala selviytyä. Ongelma ei siis ole välttämättä ole yksilössä, vaan koko yliopiston rakenteessa", sanoo Vadén.
Jos aiempi opiskelu on ollut pääasiassa lukemista, vaatii gradun tekeminen suurta harppausta ja itsenäistymistä. Itsenäistyminen alkaa jo aiheen valinnasta.
"On luovuttava ajatuksesta, että maailma on autoritaarinen ja joku fiksumpi päättää, mikä on tutkimisen arvoista. Itsenäistyminen ei kuitenkaan tarkoita yksinäistymistä, sillä gradun tekijä tarvitsee asiantuntevaa ohjausta."
Neljäsosa korkeakouluopintonsa aloittaneista ei valmistu koskaan mistään yliopistosta. Erityisen vaivalloista valmistuminen näyttää olevan humanistisissa tiedekunnissa.
Esimerkiksi Helsingin yliopistossa vuonna 1994 opintonsa aloittaneista humanisteista oli valmistunut viime vuoden loppuun mennessä vajaat kolmekymmentä prosenttia. Nekin, jotka valmistuivat, tekivät sen hitaasti keskimäärin seitsemässä vuodessa.
Tampereen yliopiston kehittämisyksikön projektijohtajan Riikka Rahikaisen mukaan humanistien valmistumattomuus johtuu pitkälti opiskelun raskauden aiheuttamista ongelmista: yhden opintoviikon eteen joutuu raatamaan paljon enemmän kuin monilla muilla aloilla.
Matemaattisten ja teknisten alojen korkeakouluopiskelijoita taas houkuttelevat usein hyvät työmahdollisuudet. Rahikaisen mukaan työelämään siirtymistä vauhdittaa se, että opiskelijat ovat Suomessa varsin iäkkäitä.
"Kun ihmiset vakiintuu ja hankkii perhettä, on pakko mennä töihin, että perhettä pystyisi elättämään", Rahikainen pohtii.
Se, jääkö opinnot kesken, riippuu paljon työnantajien asenteesta. Jos työnantaja ei papereita kaipaa, ei niitä työntekijäkään aina välitä hankkia.
Opintojen keskeytyminen mistä syystä tahansa on ongelma ainakin korkeakouluille.
"Oppilaitokselle ongelma on tietenkin taloudellinen, koska vain valmistuneista saa rahaa. Mutta on se myös henkinen ongelmat valmistumattomille. Opiskelussa on kiinni henkistä pääomaa, ja opintojen viivästyminen kaivertaa helposti mielen pohjalla", pohtii Rahikainen.
Yliopistot ovat jo havahtuneet asiaan, ja esimerkiksi Tampereella on käynnissä Iso G -ohjelma, jossa jo työelämässä olevia yritetään houkutella takaisin graduntekoon. Paluun gradun pariin tiedetään olevan sitä hankalampaa, mitä kauemmin opiskeluajoista on ehtinyt kulua.
"Kymmenen vuotta sitten opintonsa aloittaneita valmistuu aika usein, mutta sen jälkeen todennäköisyydet vähänevät", hymähtää Rahikainen.
