Hämeenlinna-Oulu Talonpoikien puumerkit ja kuninkaitten nimikirjoitukset ovat saaneet arvokkaan paikan Hämeenlinnassa. Ornamentteja vilahtelee Hämeen maakunta-arkiston ulko- ja sisäseinien graafisessa betonissa tuhansien neliöitten alalla.
Kiiminkiläissyntyisen sisustusarkkitehdin Samuli Naamangan keksintö on saamassa Suomeen suurimman mallikappaleensa - rakentajien mukaan ainakin 200 vuodeksi.
Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komosen projekti on jo esitelty englantilaisessa Architectural Review -lehdessä esimerkkinä tulevaisuuden ratkaisuista. Talo valmistuu toukokuussa.
Rakennuksen ulkoasu on kerännyt kiitosta myös tavallisilta kaduntallaajilta.
"Työmaalla käydessäni provosoin taksinkuljettajaa haukkumaan rakennusta, mutta hän ryhtyi kehumaan arkistotalon ulkonäköä ja selittämään sen kuvioita", naurahtaa asiakaspäällikkö Reijo Mälkiä Senaatti-kiinteistöistä.
Koristeiden paluu
Reijo Mälkiä itse ei purematta niellyt ideaa graafisen betonin käyttämisestä.
"Olen saanut arkkitehtikoulutukseni ajalla, jolloin vallitsi vähän sellainen 'koriste on rikos' -henki."
Arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen käänsivät tilaajan pään ja pestasivat Aimo Katajamäen graafiseksi suunnittelijaksi. Taiteilija hahmotteli 3 000-neliöisen graafisen työn, uransa suurimman. Siihen hän yhdisti kokemuksensa kuvanveistäjänä ja julistetaiteilijana sekä kiinnostuksensa historiaa kohtaan.
Katajamäki on työllistymisenkin kannalta mielissään siitä, että arkkitehtuuri palaa myös Suomessa lähemmäs muinaista Mesopotamiaa ja Egyptiä.
Arkkitehti Markku Komosen mukaan kuviointi on tullut takaisin arkkitehtuuriin yleisemminkin - betonin lisäksi myös lasiin ja metalliin.
Tarkka kuviovalinta
Graafinen suunnittelija Katajamäki etsi Hämeen maakunta-arkistosta nivaskan historiallisia leimoja, kuvioita ja kirjoituksia. Tieteellistä panosta valintaprosessiin toi Kansallisarkiston suunnittelujohtaja Jorma Vappula.
Arkistotalon viidensadan erilaisen seinäelementin vanhimmat kuviot tulevat 1600-luvun asiakirjoista. Nykyaikaa edustaa sähköpostien at-merkki.
Katseenvangitsijoiksi valittiin neljä suurta kuviota, jotka ulottuvat jopa kuuden elementin alueelle ja vaativat asennusvaiheessa tarkkuutta. Yhteen on ikuistettu Suomen neito Kansallisarkiston katolta ja toiseen ote vanhasta perukirjasta. A-kirjain symboloi arkistoa, koukeroinen H taas Hämettä.