Matti Remes - Pekka Seppänen:
sivua. Otava.
Yolanda Nave: (64 Ways to Beat the Blues). 96 sivua. Suomennos: Katja Tiilikka. Tekstaus: Pia Pitkänen. Otava.
Matti Remes on saavuttanut kotimaisten pilapiirtäjien joukossa melkoisen aseman. Hänen töitään leviää kotimaassa yhdeksään lehteen.
Tuota merkittävämpää lienee kokonaisuran kannalta se, että Remes on onnistunut tekemään myös kansainvälisen läpimurron: pilapiirroksia ilmestyy Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Viimeksi mainitussa maassa foorumi onkin nimekäs, Playboy-lehti. Aiemmin tempussa on onnistunut vain Erkki Ekku Alanen 70-luvulla. Siinä mielessä Remeksen piirrokset istuvat hyvin Playboy´hin, että niiden aihemaailma on usein varsin miehinen ja piloissa ei kaihdeta pikkutuhmuuksia.
Matti Remes on ahkera mies, vuosien 1999-2002 välillä häneltä on ilmestynyt viisi pilapiirroskokoelmaa. Hänen yhteistyökumppaninaan on tavallisesti Pekka Seppänen, miehet ovat tehneet yhdessä myös sarjakuvia. Piirrostyön lisäksi Remes johtaa visuaaliseen viestintään erikoistunutta suunnittelutoimistoa, kirjoittaa kolumneja eri lehtiin ja opettaa Taideteollisessa korkeakoulussa.
Remeksen ja Seppäsen uusin kokoelma Golfkärpänen keskittyy tuon Suomessakin varsin vankan aseman saaneen urheilulajin, myös juppiharrasteeksi kutsutun, ympärille.
Huumoripaletti on sikäli lavea, että pilat avautuvat yhtä lailla puoltajille ja vastustajille: tekijät eivät sitoudu itse, vaan ovat lähinnä ulkopuolisia tarkkailijoita.
Erityisen pisteliäiksi Remes ja Seppänen eivät heittäydy. Paikoin vitsejä tunnutaan suoltavan kuin liukuhihnalta, mitä vaikutelmaa osaltaan voimistaa Remeksen kovin rento piirrostyyli.
Golfaus intohimona on toistuva teema, paikoin jutut käännetään beigen puolelle, onneksi ei liian usein.
Yolanda Naven kirjoista on suomennettu aiemmin Tervetuloa yhtiöömme, jossa satirisoidaan yritysmaailmaa. Pilapiirroskokoelma tapaa alistaa alakulo käsittelee samaten aina ajankohtaista, kaikkialle yhä laajenevaa teemaa, masennusta.
Naven lähestymistapa on parodikon, lyhyitä näpäyksiä käyttävä: tiivis sanallinen ohje lavennetaan ja täsmennetään näennäiseen yksilötapaukseen keskittyvällä piirroksella. Nave onnistuu olemaan monesti hauska, ironia ulottuu ohi pinnan ja piirrosten karikatyristinen ote pelaa vähin elein.
Suomalaiselle lukijalle kirja voi olla katharttinen: ongelmat ovat yhteisiä yli rajojen. Pillerin napsijoita ja köydenrasvaajia löytyy joka maailman kolkasta. Varsinainen terapeutti Yolanda Nave ei pyri olemaan, vaan toteaa, käsittelee vakavaa asiaa pilkahdus silmäkulmassa. Juonne etenee valoa kohti.
Itselleni nousi - kieltämättä teeman sivusta - toisaalta kirjaa lukiessa mieleen sarja Veikko HuovisenLyhyitä erikoisia, joissa käsiteltiin juopottelun etiikkaa.
Kertomuksista muutamassa todettiin jotenkin niin, että alakulon ja epäilyn iskiessä mittavan tehtävän edessä täytyy pyllistää joutaville roskapuheille, reipastua ja tintata päivässä viisi senttilitraa enemmän. Skepsis kaikkoaa.
Se kai lienee paras lääke, toimeen tarttuminen.