Voiko rakkaus voittaa kuoleman, pohditaan torstaina ensi-iltansa saavassa Orfeus ja Eurydike -oopperassa. Antiikin mytologiasta löytyvä tarina kaiken lumoamaan kykenevästä laulajasta ja runoilijasta, jonka vaimo kuolee käärmeen pistoon. Rakastettuaan sureva mies saa kuitenkin rakkaudenjumala Amorin lupaamaan apuaan: Orfeus voi hakea vaimonsa Manalasta, jos lupaa olla katsomatta tähän.
Orfeuksen ja Eurydiken tarina on innoittanut monia säveltäjiä: tuloksena on ollut niin oopperoita kuin balettejakin. Oman versionsa ovat tehneet niin Claudio Monteverdi kuin Darius Milhaud´kin.
Bööminsaksalainen kosmopoliitti Christoph Willibald Gluck (1714-1787) sävelsi oopperansa italialaisen Raniero da Calzabigin kirjoittamaan librettoon. Gluckin sävellystä pidetään ensimmäisenä hänen ns. reformi- eli uudistusoopperoistaan, joilla Gluck muutti opera serian eli vakavan oopperan muoto- ja sävelkieltä.
Kun libretisti Calzabigi halusi tehdä toisenlaista hänkin - ottaa italialaiseen oopperaan vaikutteita ranskalaisesta - ei ole ihme, että Wienin Burgtheaterin ensi-illassa 5. lokakuuta 1762 ymmärrettiin koetun jotain aivan uutta. Ensi-ilta oli suurmenestys.
Draama oopperoissa oli perustunut tähän asti keinotekoisille juonenkäänteille ja yliluonnollisilla tapahtumilla oli niissä tärkeä, ratkaiseva osansa. Hyveelliset palkittiin, ja oopperan loppu oli väistämättä onnellinen.
Gluck halusi tähän muutoksen. Calzabigin libretto jätti Orfeuksen ja Eurydiken tarinaan vain kolme roolihenkilöä ja yhden selkeän juonen. Gluckin näkemyksen mukaan roolihahmojen tuli olla psykologisesti, toimiltaan uskottavia.
Samaten musiikin oli palveltava paitsi tekstiä myös draaman sisältöä, Gluck katsoi. Barokkioopperoissa musiikkia olivat hallinneet pitkät, tapahtumat pysäyttävät aariat, joiden merkityksenä oli enemmänkin päästää laulaja briljeeraamaan taidoillaan. Nyt musiikki karsittiin barokin ylitsepursuavasta kuvioinnista. Oopperasta tuli eheä näytelmä aariakokoelman sijaan.
Myös Orfeus ja Eurydike -oopperan ulkoiset puitteet olivat ennennäkemättömät: oopperan lukuisat tanssit olivat dramaattisia, puvustus ja lavastus antiikin historian inspiroimat.