Perloksen nousua ei olisi nähty ilman maailmanlaajuisia markkinoita. Samalla syyllä selittyy nyt yli tuhannen työpaikan katoaminen Pohjois-Karjalasta. Pärjäämiselle Suomessa on haettava uusia eväitä.
Perloksen tuotannon loppuminen merkitsee Joensuun seudulle suunnilleen samaa kuin tietäisi Nokian lähtö Oulusta. Kyse on alueen suurimmasta yksityisestä työnantajasta. Vielä vuosi sitten Perlos työllisti Joensuun seudulla yli 2 000 ihmistä. Heistä 1 400 oli vielä yhtiön leivissä kuuntelemassa tietoa siitä, että pian kaikki on ohi. Perlos jatkaa yhtiönä yhä matkapuhelinten kuorien valmistusta, mutta aivan muualla päin maailmaa.
Markkinat ovat nyt Aasiassa, eikä sinne enää kannata tuotteita valmistaa Pohjois-Karjalassa. Ylöjärven tehdas lopetettiin jo vuosi sitten. Tällä kertaa kyseessä ei ole kasvoton kansainvälinen suuryritys, jonka johtajat ovat aivan muualla kuin Suomessa. Nyt kyseessä on kotimainen pörssiyhtiö, joka poistuu kotimaastaan. Pääkonttori vielä jää.
Perlos on tähän asti ollut yksi suomalaisista menestystarinoista. Kolmen insinöörin 1950-luvulla Helsingissä perustama yritys laajeni Suomessa laajenemistaan 1990-luvun lopulle asti. Sitä pidettiin malliesimerkkinä siitä, kuinka uusi teknologia työllistää.
"Toimintamme vaikutukset luonnolle, ihmisille ja yhteiskunnalle ovat ekologisesti ja eettisesti hyväksyttäviä", lukee tälläkin hetkellä yhtiön arvoissa, vaikka uutinen yli tuhannen pohjoiskarjalaisen ihmisen jättämisestä kertaheitolla tyhjän päälle herättää myös toisenlaisia ajatuksia etiikasta. Todellisuudessa kansainvälisesti toimivan pörssiyhtiön arvoista määräävin on tuotannon kannattavuus, ja sitä ei yhtiö enää ole Suomesta saanut toivomallaan tavalla -- tai asiakkaidensa toivomalla tavalla.
Kun kännyköitä tai muita tuotteita halutaan ostaa mahdollisimman halvalla, niiden osia on myös tuotettava halvalla. Tätä globalisaation perussääntöä on Suomessa opiskeltu kantapään kautta. Salcomp lähti Kemijärveltä Kiinaan, Flextronicsin hallit ovat jääneet tyhjilleen eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata.
Marraskuussa 1987 Harri Holkerin hallitus esitteli ajatustaan "hallitusta rakennemuutoksesta" talouspoliittisessa konferenssissa, joka pidettiin juuri Joensuussa. Muutamaa vuotta myöhemmin Suomi syöksyi lamaan, josta vaivoin noustiin ylös pitkälti juuri Perloksen tapaisten yhtiöiden kasvun myötä. Nyt Matti Vanhasen hallitus ja luultavasti sen seuraajakin joutuvat miettimään, kuinka Joensuun seutua autetaan ylös uudesta, ei niinkään hallitusta rakennemuutoksesta.
Viimeksi vastaavaan tilanteeseen joutui Voikkaa, josta UPM-Kymmene lopetti paperitehtaan. Tuollaisiin päätöksiin ei yhteiskunta juuri voi vaikuttaa. Mutta siihen ei voi eikä saa alistua, etteikö työ voisi Suomessa kannattaa. On yhä teollisuuden aloja, jotka menestyvät ja joissa on jopa työvoimapulaa. Uhanalaisten alojen on taas mietittävä, mitä ne voivat tehdä parantaakseen edellytyksiään.
Äkillisissä kriiseissä valtion on tultava apuun ja koetettava tukea uusien työpaikkojen syntyä kyseiselle alueelle. Mutta myös Perloksen kaltaiselta yhtiöltä on kohtuullista odottaa, että se lupaustensa mukaan jotenkin kantaa kortensa kekoon. Se on sentään 30 vuoden aikana hyötynyt melkoisesti työstä, jota Joensuun seudulla yhtiön ja muovialan osaamisen hyväksi on tehty.