Kymmenen prosentin pintaan laskenut työttömyys tuntuu lamavuosiin verrattuna kohtuulliselta. Todellisuudessa työttömiä on edelleen yli puoli miljoonaa, kun työttömien joukkoon lasketaan myös tukitoimien parissa olevat ja työttömyyseläkeläiset.
Viimeisimmän työministeriön työllisyyskatsauksen mukaan työttömien määrä oli laskenut hitusen, mutta tukitoimien parissa olevien määrä oli kasvanut. Näytti siis siltä, että työttömyys olisi helpottanut, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt.
Työttömyyden nujertamiskeinot, työllisyysasteen nosto ja edessä oleva huoltosuhteen kärjistyminen ovat puhuttaneet taloustieteilijöitä ja poliitikkoja. Korkeatasoisimman toimenpidearsenaalin laatija oli viime keväänä työnsä päättänyt laajapohjainen työllisyystyöryhmä, joka keksi konstit työttömyyden pienentämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Monet työryhmän esitykset ovat konkretisoitumassa.
Herkin kysymys on, miten ratkaistaan niiden pitkäaikaistyöttömien kohtalo, jotka eivät enää työllisty, mutta roikkuvat työttömyystilastoissa. Esillä ollut ajatus kertaluontoisesta laajasta eläkkeelle päästämisestä on saanut laajaa kannatusta.
Se lyö kuitenkin korville toista hokemaa, jonka mukaan työuraa pitäisi pidentää molemmista päistä. Nuorten pitäisi valmistua aikaisemmin työelämään ja varttuneiden työntekijöiden pitäisi sinnitellä tuotannossa nykyistä pitempään.
Puhe työvoimareservistä on osoittautunut ontoksi. Vaikeasti työllistettävät pitkäaikaistyöttömät kuuluvat suuriin ikäluokkiin, jotka joka tapauksessa siirtyvät lähivuosina vanhuuseläkkeelle.
Tulevaisuuskeskustelussa on muistutettu ikävästi vinoutuvasta huoltosuhteesta ja alhaisesta syntyvyydestä. Suotuisan talouskehityksen ansiosta valtionvelalla pelottelu on enää kuin paha uni.
Vielä muutama vuosi sitten jaksettiin tähdentää, että valtionvelan maksu kestää vuosikymmeniä. Talouden taantuma palauttaa todennäköisesti keskusteluun välittömästi myös puheet velan hoitokyvystä.
Huoleen onkin syytä, semminkin, kun teollisuus investoi mieluummin ulkomaille kuin kotimaahan. Suomalaisen teollisuuden työpaikoista jo joka kolmas työpaikka on ulkomailla.
Globalisaation nurjat puolet vaanivat entistä herkemmin kotimaan palkkatyöläisiä. Tähän saakka suomalainen työntekijä on pärjännyt globalisaatiossa varsin hyvin. Tuuli kääntyy kuitenkin nopeasti. Pohjois-Suomessa on tuoreeltaan saatu kokea, mitä merkitsee, kun tuotantolaitosten kustannusvartiointia tehostetaan ja työntekoa siirretään halvempien kustannusten ja kasvavien markkinoiden äärelle. Työnantajajärjestöjen piirissä myönnetään, että teollisten työpaikkojen määrä ei Suomessa enää käänny nousuun.
Työllisyysasteen nosto ja työuran pidentäminen eivät paljon auta, jos suomalaiset tuotteet ja ideat eivät käy kaupaksi maailmanmarkkinoilla. Pitkälle kehittyneissä yhteiskunnissa tuotekehitys ja teknologiset innovaatiot ovat työllistymisen edellytyksiä. Tutkimus, tuotekehitys ja kansainvälistyminen ovat avainsanoja, joilla menestystä haetaan. Jostain pitäisi myös saada ne yrittäjät, joiden tuotteilla maailmanmarkkinat vallataan ja taataan työllisyys.
Yrittäminenkään ei auta, jos tarjolla ei ole riittävän korkeatasoista työvoimaa kehitystyöhön. Mistä löytyisivät uudet ainekset Nokian kaltaiselle menestystarinalle, jossa yhdistyisivät suomalainen korkea osaaminen, oivaltava yrittäjyys ja innovaatio, joka tuottaisi työtä ja toimeentuloa. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on alkanut yskähdellä.