Suomessa voidaan tuottaa vain osaamiseen perustuvia erikoistuotteita. Teollisuuden työpaikat eivät pysy maassa, ellei globalisaatiota oteta vakavasti.
Teollisuuden ja työantajien (TT) selvityksen mukaan teollisuuden työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin kiihtyy. Joka kolmas Suomen teollisuuden työpaikoista on jo ulkomailla. Työpaikat ovat vähentyneet vuosituhannen vaihteesta lähtien. Tänä vuonna teollisista työpaikoista katoaa viisi prosenttia. Näköpiirissä ei ole, että ne kotimaassa lähtisivät kasvuun.
Tiedot käyvät ilmi TT:n tuoreesta selvityksestä. Sen mukaan teollisuusyritysten liikevaihdostakin ulkomailla olevien toimintojen osuus on 61 prosenttia. Joka kolmas työpaikka on ulkomailla. Eniten työpaikkoja on perustettu Kiinaan, Venäjälle ja Brasiliaan. Tällä hetkellä 20 kehittyvässä maassa suomalaisyritysten palveluksessa on 43 000 henkeä. Viiden vuoden kuluttua heitä ennakoidaan olevan lähes 130 000.
Suomalaisyritysten kansainvälistyminen on hyödyttänyt Suomea. Laajentuminen ulkomaille ei ole tapahtunut kotimaisen henkilökunnan kustannuksella, vaan kehittyviin maihin sijoittavien yritysten henkilöstö on hieman lisääntynyt myös Suomessa. Vastaavasti pelkästään kotimarkkinoilla toimivien yritysten henkilömäärä on hieman laskenut.
TT:n selvityksen mukaan vuosina 1997-2002 suomalaisyritysten investoinnit itäiseen Eurooppaan, Aasian ja Etelä-Amerikan halvan työvoiman ja raaka-aineiden maihin yli kuusinkertaistuivat 6,2 miljardiin euroon. Yritykset hakeutuvat näille markkinoille saadakseen lisää kasvua ja ollakseen lähellä asiakkaita. Sijoittumisen taustalla ovat myös ammattitaitoisen ja kohtuuhintaisen työvoiman saanti sekä energian ja raaka-aineiden hinnat.
Suomen teollisuus ei kykene kilpailemaan halvalla työvoimalla tai halvoilla raaka-aineilla. Se ei pysty valmistamaan tuotteita miljoonittain pitkinä sarjoina, vaan sen on keskityttävä erikoisosaamista edellyttäviin tuotteisiin. Globalisaatio on ymmärrettävä mahdollisuudeksi, ei asiaksi, jota on kaikin keinoin vastustettava. Rajat ovat avoinna ja kaupan sekä teollisen toiminnan esteet poistuneet.
Salcompin tylystä tarinasta voidaan ottaa oppia. Aluetuet ovat tarpeen jatkossakin, mutta niistä ei saa tulla automaatteja niin, että kun tuki loppuu, tehdaskin loppuu. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen on panostettava. Tässä asiassa yhteiskunnan ote on lipsunut. Ilman uusiin keksintöihin perustuvia tuotteita Suomi taantuu.
On aivan oikein vaatia yrityksiä kantamaan yhteiskunnallista vastuuta myös vaikeina aikoina. Yhtä oikein on edellyttää yrittämiselle suotuisaa ilmapiiriä. Jotain on pielessä, kun nuoret karsastavat yrittämistä. Vaalitaistelu paljasti, ettei yrittäjillä oikein ole ystäviä.
Suomi tarvitsee yritysverouudistuksen, mutta enteet ovat huonot. Esityksiä on sinkoillut puolin ja toisin niin, että epävarmuus on vain kasvanut. Verokilpailu kiristyy, kun EU laajenee itään. Ilman järkeviä, kansainvälisen kehityksen huomioon ottavia verolinjauksia on turha haaveilla 90 000 uudesta yrittäjästä. Paluu osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen olisi huono asia. Yritys- ja pääomaverokantaa pitäisi puolestaan laskea. Ilman marginaaliveron alentamista huippuosaajat uhkaavat lähteä maasta.
Kaikkein kipeintä kysymystä hallitus karttelee. Suurtyöttömyyttä ei ole nujerrettu, koska kaikkia keinoja ei ole rohjettu ottaa käyttöön. Tekemätöntä työtä palvelusektorilla on, mutta sen tuottavuus on kehno. Koska pelkällä palkalla ei näissä töissä elä, tarvitaan aivan uusia ratkaisuja, esimerkiksi palkan ja sosiaaliturvan yhdistämistä.