Riika North Atlantic Treaty Organization on Naton nimi koko komeudessaan englannin kielellä. Siis Pohjois-Atlantin puolustusliitto. Järjestö perustettiin estämään Neuvostoliiton maanhyökkäys Euroopassa.
Nyt puhutaan globaalista Natosta, jonka toiminta-alueena on koko maailma. Jonkinlaisiksi yhteistyökumppaneiksi ollaan houkuttelemassa sellaisia maita kuin Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti, jotka ovat mahdollisimman kaukana niin Euroopasta kuin Pohjois-Amerikastakin.
Globaali Nato on Yhdysvaltain idea ja lempilapsi. Amerikkalaisten mielenkiinto on siirtynyt vanhalta mantereelta muualle, ennen muuta Lähi-itään ja Aasiaan. Maailman kriisitkin ovat olleet enimmäkseen muualla kuin Euroopassa.
Nato on olemassa oleva organisaatio, joka on Washingtonin mielestä kätevä apuväline kriisinhallintaoperaatioissa. Sen heikkous on, ettei se aina taivu Yhdysvaltain tahtoon. Irakiin ei Nato suostunut järjestönä lähtemään vaatimatonta poliisien koulutusoperaatiota lukuunottamatta.
Afganistanin vakauttaminen on Naton vastuulla, mutta sielläkin rivit rakoilevat.
Kun Yhdysvallat rakentelee yhteistyökuvioita "samat arvot jakaville" Aasian maille, on ajatuksena tehdä Natosta mahdollisimman joustava organisaatio, josta saadaan kriisi kerrallaan halukkaat mukaan.
Varsinaisille sotilasliiton jäsenille on 5. artiklan kuuluisat ehdottomat turvatakuut, muille maille erilaisia osallistumismahdollisuuksia.
Naton siipien alla voisivat Tyynenmeren maatkin harjoitella kriisinhallintaoperaatioita. Siinä sivussa materiaaleja ja asejärjestelmiä voitaisiin yhdenmukaistaa, mikä avaisi markkinoita amerikkalaiselle sotateollisuudelle.
Yhdysvalloille sopisi mainiosti myös Suomen ja Ruotsin ehdottaman syvempi rauhankumppanuus. Ranska taas vastustaa sekä Naton toiminnan laajentamista Euroopan ulkopuolelle että yhteistyön tiivistämistä. Ranska rakentaisi mieluummin eurooppalaista puolustusta EU:n puitteissa.
Rauhankumppanuus ei ole enää "Naton esikoulu", sillä Naton itälaajeneminen on pääosin loppuun suoritettu.
Sotilasliiton porstuassa jäsenyyttä odottaa vielä muutama Balkanin maa ja Georgia, mutta ne eivät ole enää tärkeitä sen paremmin symbolisesti kuin toiminnallisestikaan. Ainoastaan Ukrainan mukaantulo olisi sellainen suuri hyppäys, että sillä olisi merkitystä.
Seppo Ylönen