Internetistä on viidessätoista vuodessa tullut keskeinen osa suomalaisten arkea. Sen käytön hallitsee teknisesti iso osa kansasta. Sen sijaan tietoisuus netin pimeästä puolesta on meillä yhä valitettavan ohut.
Tietoverkon käyttö huijaustarkoituksiin on rikollisuuden ala, joka on osoittanut muuntautumiskykyiseksi. Kun sähköpostilaatikkoon takavuosina ilmestyneet hölynpölykirjeet valtavine rahalupauksineen ovat menettäneet tehoaan, tilalle ovat tulleet taitavasti toteutetut huijausviestit, joissa urkitaan salasanoja ja pankkitilien kirjautumistietoja. Näihin sortuvat suomalaisetkin.
Pimeän puolen toinen osa on nettiin hyvässä uskossa siirrettyjen sisältöjen käyttö häpäisyssä ja seksuaalisissa perversioissa. Etenkin lapset ja nuoret jakavat itsestään ja toisistaan kuvia harkitsemattomasti. Esimerkiksi huumorimielessä otetut viekoittelevat kuvat nuoresta voivat päätyä herjasivuille pilkan kohteeksi. Tällainen tapaus sattui vastikään 13-vuotiaalle suomalaistytölle.
Kun arkaluonteinen kuva lähtee kiertoon netissä, peli on usein siinä vaiheessa menetetty. Myönteisen näkyvyyden sijasta tuloksena voi olla pitkään kestävä häpeä.
Kuvat vaikkapa lasten saunomisesta tai tepastelusta alasti kesähelteellä ovat perinteistä suomalaista kotialbumisisältöä. Nettiin siirrettynä kuvista voi kuitenkin tulla aineistoa, joka alkaa elää omaa elämäänsä esimerkiksi pedofiilisivustoilla. Tästäkin on meillä ikäviä esimerkkejä.
Internet on tekstien ja kuvien nopeassa levittämisessä äärimmäisen kätevä ja nopea työväline. Pahimmillaan netti on kuitenkin maailmanlaajuinen häpäisijä. Se kannattaa sekä lasten että aikuisten näyttöruudun edessä tiedostaa.