Maailman talousfoorumia Davosissa Sveitsissä on pidetty perinteisesti merkittävänä keskustelutilaisuutena, jossa varsinkin maailman bisneseliitillä on ollut tilaisuus lobata omia murheitaan rikkaiden maiden poliittisille päättäjille. Maailmanparannusta on harrastettu yleensä kapeasta bisneksen näkökulmasta.
Sisällölliset keskustelut ovat kuitenkin muuttuneet vähin erin kiinnostavampaan suuntaan. Mihin suuntaan? No, Davosissa on avauduttu globaalimpaan ja yhteisvastuullisempaan suuntaan, kiitetään jopa kansalaisjärjestöjen tasolla. Umpimarkkinataloudellinen intressi ei enää dominoi aivan entiseen malliin.
Davosin 34. talousfoorumiin osallistui vastikään 750 raskassarjalaista, suuryritysten päättäjiä, valtionpäämiehiä, ministereitä lähes 100 maasta. Porukka äänesti kuusi tärkeintä globaalia ongelmaa, joihin pitäisi puuttua. 64 prosenttia piti ykkösenä köyhyyttä (siis ei kaupan ja pääomaliikkeiden vapauttamista), kakkosena globalisaation oikeudenmukaisuutta (tarkoitti ilmeisesti tulonjaon tasoittamista), kolmantena ilmaston muutosta. Sitten seurasivat vapautuminen korruptiosta ja koulutus.
Lista oli joskus toisenlainen.
Kun tänään lukee raportteja Davosin silmäätekevien puheista, ne saattavat jopa mennä sekaisin toisen suuren keskustelutilaisuuden, maailman kansalaisjärjestöjen sosiaalifoorumin kanssa.
"Anti-Davosina" joskus pidetty sosiaalifoorumi järjestettiin tällä kertaa Porto Alegressa Brasiliassa. Erilaisissa tapahtumissa tungeksi tuhansia kansalaisjärjestöjä ja 150 000 ihmistä. Siis valtava markkinapaikka, jossa kuka tahansa saattoi nousta jakkaralle saarnaamaan maailman epäoikeudenmukaisuudesta.
Porto Alegre ei ollut kuitenkaan mikään vaihtoehtoliikkeiden "Kuopio tanssii ja soi", vaan parhaimmillaan kuulemma järkevää keskustelua ja ideoimista. Mutta sosiaalifoorumin vasemmistolaisuuden ja elitistisyyden leimat ovat monille yhtä tiukassa kuin köyhimpien matkarahat kokouspaikalle. Harvalla afrikkalaisella oli tilaisuus osallistua.
Esimerkkinä leimaamisesta amerikkalainen uutistoimisto AP nosti kokouksesta esiin vasemmiston pienen mielenosoituksen Irakin sotaa ja kaupan vapauttamista vastaan.
Uusliberalistisen talousmallin vastustaminen oli eräs sosiaalifoorumia yhdistävä tekijä. Mutta myös Davosin talousfoorumissa myönnettiin maailmantalouden luomien ongelmien todellisuus.
Esimerkiksi Britannia esitteli Davosissa ideaansa uudesta "Marshall-avusta" Afrikan maille, Saksa ja Ranska tukivat. Ranskan presidentti puhui puolestaan kansainvälisestä valuutanvaihtoverosta, kuin suoraan maailman kansalaisjärjestöjen papereista, Saksa tuki, Yhdysvallat vastusti jyrkästi.
Onko tämä kiinnostus "pelkkää politiikkaa" ja imagopisteiden saalistamista? Vai sitä taivaita tuijottelevaa "haihattelua", josta on keskusteltu Suomessakin? Aitoa oivaltamista? Kenties jotkut myös arvelevat, että bisnes-as-usual ei enää riitä oman kannatuksen turvaamiseen.
Sosiaalifoorumin tunnetuimpien älykköjen listalla oli Tobinin veroa, köyhimpien maiden velan mitätöimistä, aseidenmyyntiveroa ja veroparatiisien hävittämistä.
Jonkinlaista näkemysten "konvergoitumista" eli lähentymistä lienee tapahtunut ainakin puheiden ja ongelmien tunnistamisen tasolla. Sen takana voi nähdä muun muassa YK:n vuosituhattavoitteet, terrori-iskut 1109, vastareaktion Irakin sodalle ja laajennetun turvallisuuskäsityksen.