Helsinki Suomalainen maailmanmusiikkiyhtye Gjallarhorn laulaa taianomaisesta, kylmästä pohjoisesta. Musiikissa yhdistyvät pohjoismainen kansanmusiikki, keskiaikaiset balladit ja modernit sovitukset.
Laulujen taustalla soivat viulut, australialainen digeridoo sekä afro-kuubalaiset ja intialaiset lyömäsoittimet.
Gjallarhorn on kiertänyt maailmaa jo vuosia ja kuuluu eurooppalaisten ja amerikkalaisten etnomusiikkifestivaalien odotetuimpiin esiintyjiin. Kotimaassaan yhtyettä ei kuitenkaan tunneta kovin laajalti.
Nyt Gjallarhorn on valmistautumassa pitkästä aikaa Suomen-kiertueeseen. Tammikuussa yhtye esittää uuden Grimborg-levynsä materiaalia Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Vaasassa. Vaasan keikka taltioidaan myös DVD:lle, jonka Gjallarhornin hollantilainen levy-yhtiö teettää kansainvälistä jakelua varten.
"Tällä hetkellä suomalainen, maailmanmusiikista kiinnostunut yleisö on niin pieni, ettei Suomessa voi esiintyä koko vuotta", harmittelee yhtyeen laulaja ja viulisti Jenny Wilhelms.
"Meidän musiikkimme on ulkomailla hyvin eksoottista, mutta kukaan ei taida olla profeetta omalla maallaan", lisää perkussionisti Sara Puljula.
Yhtyeeseen kuuluvat myös alttoviulisti Adrian Jones ja puhallinsoittaja Tommy Mansikka-Aho.
Kylmyyttä ja kirpeyttä
Maailmalla Gjallarhornia luullaan usein ruotsalaiseksi yhtyeeksi, koska kaikki laulut esitetään ruotsiksi tai muilla skandinaavisilla kielillä. Yhtyeellä onkin tapana kertoa keikoillaan musiikkinsa taustoja.
"Monet ovat sanoneet, että meidän musiikistamme kuuluu pohjoisen maiseman muodot ja jonkinlainen kylmyys ja kirpeys. Amerikkalaisilla on usein vähän outo viikinkiromanttinen käsitys, mutta toisaalta siellä arvostetaan tällaista todella paljon. Pohjoismaista kulttuuria pidetään alkuvoimaisena ja vahvana", Wilhelms sanoo.
Gjallarhornin kolmannella, Grimborg-nimisellä levyllä kuullaan entiseen tapaan suomenruotsalaisia balladeja. Laulujen tarinoissa kerrotaan esimerkiksi peikkojen ryöstämistä kuninkaantyttäristä, keijukaisten tanssista ja muodonmuutoksista.
Alun perin laulut ovat olleet monisäkeistöisiä, eeppisiä soolokappaleita tai tanssimusiikkia, mutta nyt ne on sovitettu muutaman minuutin paketeiksi.
Laulujen taustalla soiva digeridoo luo heleille melodioille rytmikkään ja matalan pohjavireen. Samantapaisen vaikutelman luovat eri kulttuurien perinteisessä musiikissa esimerkiksi munniharppu, rumpu ja viulun matalat äänet.
"Monien eri kulttuurien musiikissa on paljon samanlaisia elementtejä ja asteikkoja. Ne sopivat hyvin yhteen ja niitä voi yhdistellä yllättävän helposti", Wilhelms sanoo. Maailmalla mainetta niittänyt suomalaisyhtye Gjallarhorn kiertää tammikuussa kotimaassaan.