Helsinki Italialainen insinööri ja matkakirjailija Vittorio Poli suuntasi kesäkuussa Oulusta kohti Nordkappia. Polin tavoitteena oli noudattaa samoja aikatauluja ja levähdyspaikkoja kuin maanmiehensä Giuseppe Acerbi 204 vuotta sitten.
Acerbi oli ensimmäinen Suomen halki kulkenut ulkomaalainen, joka on kirjoittanut aitoihin kokemuksiin perustuvan teoksen Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape (1802). Myös Poli piti päiväkirjaa vaiherikkaan matkansa aikana.
Reitti kohti rauhallisia maisemia
Matkan alkupiste oli Oulu, josta Poli lähti liikkeelle kesäkuun 9. päivänä 2003 (Acerbi kesäkuun 9. päivänä vuonna 1799). Alkumatka taittui julkisilla liikennevälineillä, koska tiet olivat Acerbin ajoista muuttuneet liian vilkasliikenteisiksi yksinäiselle patikoijalle.
Matka jatkui suureksi osaksi jalkaisin Torniosta jokilaaksoa pitkin joen ruotsinpuoleisella rannalla Pajalaan saakka, jossa Poli tapasi rakennuskonservaattori Pentti Pietarilan. Matkaa jatkettiin tästä lähtien yhdessä ruotsinpuoleisella rannalla Pajalasta Muonioon, ja sen jälkeen Suomen puolella Palojoensuuhun ja sieltä Enontekiöön.
Poli kulki noudattaen Acerbin aikataulua (kuukaudet ja päivämäärät; viikonpäivissä oli yhden päivän heitto vuoteen 1799 verrattuna).
Enontekiöltä matka jatkui Kautokeinoon ja Altaan. Altan jälkeen jouduttiin Nordkappia kohti kulkevaan turistivirtaan (auto- ja vaeltajajono). Koska tarkoituksena oli saada kosketus Acerbin aikoihin, tämän "turistiteollisuuden" välttämiseksi Acerbi-matkailijamme suuntasivat "rauhallisemmille" vesille Norjan lumipeitteisten vuorien reunustamille vuonoille, Skibotnin kautta Suomen Neidon peukaloon, Kilpisjärvelle Saanan varjoon.
Kilpisjärveltä matka jatkui etelään kohti Markkinaa ja Muoniota. Matkan aikana konservaattori Pentti Pietarila toimi asiantuntevana oppaana paitsi rakennuskohteissa myös esineistön ja työkalujen osalta.
Tutkimusmatka myös omaan itseen
Matkatessaan jalan Poli ei tuntenut oloaan yksinäiseksi, koska hän alkoi tuntea aina selvemmin kulkevansa Acerbin seurassa. Acerbi oli vaeltanut samoja reittejä tutkimusmatkailijana von Humboldtin tapaan, tämän esimerkkiä noudattaen hyvin tieteellisiä tarkoitusperiä seuraten, niin tutkimuksiinsa syventyneenä, että häneltä jäivät huomaamatta muun muassa monet suurenmoiset kirkot (Keminmaa, Tornio, Hietaniemi).
Acerbi oli kuitenkin myös romantikko, jonka korviin tarttuivat paikallinen kansanmusiikki ja kansanrunous.
Polin matka oli tutkimusmatka Acerbin maailmaan ja omaan itseen, matka jonka aikana Vittorio ja Acerbi jatkuvasti "vaihtoivat paikkaa" jopa siinä määrin, että kun vastaantulijat puhuttelivat Vittoriota Acerbiksi, hän mutisematta hyväksyi uuden nimensä.
Matkakirjan hahmottelu vaatii taustatyötä
Poli oli jo etukäteen tutkinut laajasti saatavissa olevaa Acerbia koskevaa kirjallisuutta, ja tutkimus jatkuu edelleenkin, myös Acerbin kotikaupungin Mantovan kirjastoissa.
Matkan aikana Poli on kuitenkin kerännyt omakohtaisia kokemuksia ja uutta aineistoa luodakseen mahdollisimman oikean ja todenperäisen kuvan Acerbista ja hänen matkoistaan.
Poli huomasi, että Acerbin ensimmäinen kuvaus Lapin matkastaan, joka ilmestyi englanninkielisenä Lontoossa vuonna 1802, oli omistettu Acerbin isälle, jotta tämä saisi todeta, kuinka paljon poika oli oppinut ja ahkeroinut matkansa aikana.
Polin aikomuksena sen sijaan on omistaa kirja suomalaiselle vaimollensa, jotta tämä näkee, että mies ei ole laiskotellut, vaan tehnyt "tieteellistä" työtä!
Ranskan kuninkaan jälkeläisiä Pohjolassa?
Övertorneåssa Poli tapasi Acerbin musiikin erikoistuntija, dosentti Göran Blombergin Uppsalan yliopistosta. Tämä kertoi Polille Acerbin keräämästä ja säveltämästä musiikista.
Blombergin mukaan eurooppalaiset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että joissakin Acerbin tallentamissa suomalaisen kansanmusiikin kappaleissa on huomattavissa yllättäen vaikutuksia italialaisesta musiikkimaailmasta.
Mitähän kautta nämä piirteet lienevät kulkeutuneet etelästä tänne Napapiirin pohjoispuolelle, josta Acerbi oli motiivit kirjoittanut muistiin? Blomberg ja Poli pitivät aivoriihen asian tiimoilta, ja hahmottelivat mahdollisia selityksiä ilmiölle.
Poli törmäsi toiseenkin mysteeriin: mahdollisiin Ranskan kuninkaan jälkeläisiin Pohjolan perukoilla.
Tutkiessaan Acerbia hän joutui myös tutkimaan Orleansin prinssin Lapin matkaa koskevia merkintöjä, ja sai tietoonsa, että Laestadiukselle oli annettu tehtäväksi v. 1937 (kun mahdollinen "prinssi" oli 42-vuotias) johtaa ranskalainen tutkimusryhmä niin sanotun Puolikko-Erkin luokse, jolle Ranskan kuningas oli lähettänyt huomattavan rahasumman.
Oliko kyseessä Ranskan kuninkaan oma poika? Vai oliko paikallisella papilla ehkä sormensa pelissä? Tietenkään Poli ei voinut jättää asiaa tutkimatta! Entäpä huhut "ranskalaisesta prinsessasta" Inarinjärven rannoilla?
Konkreettisia jälkiä Acerbin matkasta oli hyvin vähän jäljellä. Yksi näistä oli kalamaja Jerisjärvellä Muonion lähellä, jonka seinään Acerbi oli kaivertanut puumerkkinsä: poronsarvilla varustetun A-kirjaimen. Valitettavasti kyseinen mökki paloi kymmenkunta vuotta sitten.
Ihmisten ystävällisyys ilahdutti
Polin jutellessa paikallisten viranomaisten kanssa jo vireille pantu suunnitelma perustaa paikalle Acerbi-museo sai uutta pontta ja tarkemmat ääriviivat. Museossa valotettaisiin Acerbia monipuolisesti, ottaen mukaan myös esimerkiksi musiikillinen osuus. Myös lapsille on suunnitteilla oma "Acerbi-osasto".
Tieto Polin Acerbi-matkasta oli kiirinyt Lapin maille, ja monet asiasta kiinnostuneet ihmiset pysäyttivät yksinäisen kulkijan.
Ihmisten kiinnostus ja sydämeenkäyvä ystävällisyys ja vieraanvaraisuus liikuttivat ja hämmästyttivät Polia aivan samoin kuin oli tapahtunut Acerbille kaksisataa vuotta aikaisemmin. Lapin harvaanasutulla alueella vierailija on varmasti tervetulleempi kuin kiireisessä etelässä.