Siirtomaaperinteellä on pitkä historia. Jo foinikialaiset ja antiikin kreikkalaiset omistivat siirtomaita Välimeren ja Mustanmeren alueella. Euroopan maista ensimmäiset siirtomaavallat olivat Portugali ja Espanja. Englanti ja Tanska tulivat mukaan 1600-luvulla, Saksa, Italia ja Belgia sekä Yhdysvallat 1800-luvulla.
Siirtomaajärjestelmä kuihtui pois lähes kokonaan toisen maailmansodan jälkeen, mutta poikkeuksiakin on. Sellainen löytyy jopa yhtyneen Eurooppamme maaperältä, tarkemmin sanoen Espanjan eteläkärjestä.
Gibraltarin niemi on hiertänyt Espanjan ja Britannian suhteita jo vuodesta 1704 lähtien, jolloin britit sen valloittivat. Gibraltarin kuuluminen Englannin alaisuuteen vahvistettiin Utrechtin rauhansopimuksessa vuonna 1713.
Nulli Expugnabilis Hosti, suomalaisittain "Ei kenenkään vihollisen valloitettavissa", uhoaa itsenäisemmästä asemasta unelmoivan Gibraltarin kansallinen tunnuslause. Kuitenkin espanjalaisten mielestä niemenkärki kuuluu heille ja Espanjassa uskotaan vankasti, että niin tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.
Espanjassa ei katsota hyvällä silmällä noin kuuden ja puolen neliökilometrin kokoisen ja noin 28 000 asukkaan Gibraltarin itsenäistymishaaveita. Aluetta ei kutsuta edes Gibraltariksi vaan Peñoniksi, suomalaisittain "niemenkärjeksi", ja siihen liittyvät uutiset ymmärretään Espanjassa kotimaan uutisiksi ja ne ilmestyvät lehtien Espanja-osastossa.
Monissa paikallisissa kartoissa Gibraltaria ei yksinkertaisesti ole olemassakaan.
Tänä syksynä Gibraltar on ollut jälleen kerran entistä enemmän Espanjan tiedotusvälineissä, sillä vihdoin syyskuussa Britannia, Espanja ja Gibraltar onnistuivat pääsemään sopimukseen neljästä Espanjan ja Gibraltariin suhteisiin liittyvästä keskeisestä ongelmasta.
Kysymyksessä ovat Gibraltarin lentokentän yhteiskäyttö, puhelinlinjat, Gibraltarilla työskennelleiden espanjalaisten eläkkeet sekä Espanjan ja Gibraltarin välisen rajan ylittäminen.
Ennen syyskuun sopimusta Espanja ja Britannia olivat yrittäneet selkeyttää Gibraltarin asemaa yli 45 vuoden ajan, mutta laihoin tuloksin.
Gibraltarin lentokentän yhteiskäyttö tarkoittaa sitä, että lentokentälle voi lentää suoraan Espanjan ilmatilasta. Tähän asti niin ei ole tapahtunut, vaan Gibraltarin kentälle on koukattava esimerkiksi Marokon kautta. Ensimmäinen suora lento Madridin ja Gibraltarin välillä on määrä tapahtua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta viime viikkoina on ilmennyt "teknisiä" ongelmia.
Ulkopuolinen ei ainakaan ymmärrä, mitä ne voisivat olla. Aivan samahan se on lentää Madridista Gibraltarille kuin esimerkiksi Málagaan.
Syyskuun sopimuksessa sovittiin myös uuden yhteisen lentoterminaalin rakentamisesta Gibraltarin lentokentälle.
Syyskuussa päädyttiin myös siihen, että Gibraltarin ainoaksi suuntanumeroksi tulee 350. Nyt Espanjasta Gibraltarille soitettaessa on käytettävä Cádizin suuntanumeroa 956. Tällä hetkellä Gibraltarin puhelinlinjat ovat espanjalaisia.
Kiista Gibraltarilla työskennelleiden espanjalaisten eläkkeistä on sekin jatkunut vuosia. Ongelma koskettaa suoranaisesti noin 6 000 espanjalaista. Syyskuun sopimuksessa Britannia suostui eläkkeiden maksuun, jotka ovat olleet jäädytettynä vuodesta 1989.
Espanja on lupautunut myös helpottamaan rajaliikennettä. Tullimuodollisuuksia kiristettiin Espanjan taholta vuodesta 1993, mutta käytännössä ne ovat vaihdelleet vuosittain. Eräinä vuosina Espanjasta Gibraltariin siirtyminen on ollut vaikeampaa kuin mennä esimerkiksi Suomesta Venäjälle.
Kun lukee syyskuussa Córdobassa allekirjoitettua sopimustekstiä, ei voi muuta kuin ihmetellä, miten yksinkertaisista asioista voidaan tehdä todella vaikeita. Teksti on täynnä teoreettisia ja diplomaattisia heittoja.
Gibraltarin ongelmat voivat hyvinkin jatkua vielä senkin jälkeen, kun niemenkärjen apinat, hännättömät barbaarimakakit ovat hävinneet kaupungistumisen keskeltä.