Kaukasuksella sijaitsevan Georgian vanha johto kaadettiin viime viikonlopulla hieman erikoisessa vallankumouksessa. Pääkaupungin Tbilisin kadut täyttyivät toistuvasti ihmisjoukoista, jotka eivät kuitenkaan olleet mitenkään massiivisia. Parlamenttiin tunkeuduttiin ilman merkittävää väkivaltaa, puhetta pitänyt presidentti ajoi turvasaattueessa pois ja julisti tuohtuneena merkityksettömän poikkeustilan, karnevaalit alkoivat, mutta sitten kansa vetäytyi kiltisti koteihinsa päästääkseen siivoajat töihin, maassa, jossa tunteiden annetaan palaa.
Kumoukseen otettiin ilmeisesti taktista mallia serbeiltä, jotka kaatoivat taannoin muudan Milosevicin.
Hieman yksinkertaistaen: alle nelikymppiset, Yhdysvalloissa opiskelleet juristit, Mihail Saakashvili ja Nino Burdzhanadze, sysäsivät nurin entisen suojelijansa, vanhan ketun, ex-neuvostoulkoministeri Eduard Shevardnadzen, joka oli onnistunut luovimaan tähän asti. Ennenaikaiselle eläkkeelle siirretty mies kävi muutama päivä myöhemmin tyhjentämässä laatikkonsa presidentin virkahuoneesta, kun uudet vallanpitäjät olivat jo ilmoittaneet uuden presidentin vaalista hirveällä kiireellä, tammikuun alussa.
Ulkopuolelta ehkä "puolittain masinoitu" kumous lienee kuitenkin johdonmukaista jatkoa kylmän sodan aikaisten suurvaltojen pelille Kaukasuksella. Shevardnadze pelasi yhtä aikaa "kahta lautaa" ja hävisi. Lännessä ja Amerikassa suhtauduttiin häneen ja hänen länsimielisyyteensä myötämielisesti, mutta amerikkalaiset näyttävät antavan täysimääräisen tukensa vasta hänen seuraajilleen. Vallankaappaus oli tuskin varsinaisesti amerikkalaistenkaan tavoite.
Venäjän ulkoministeri näytti puolestaan lentävän Tbilisiin hieman myöhässä. Hän yritti minimoida vahinkoja.
Vt. presidentti, rouva Burdzhanadze kertoi nopeasti kumouksen jälkeen, että George W. Bush oli kehottanut soittamaan Valkoiseen taloon, jos ongelmia ilmenisi. Yhdysvallat on luvannut lisää rahaa, tukea demokratian rakentamiseen (täälläkin) sekä lisää asiantuntijoita maassa jo pitkään olleiden 200 sotilaskouluttajan lisäksi. IMF ja Maailmanpankki ovat menossa pikavauhtia paikan päälle.
Shevardnadze oli ehkä liian itsenäinen ja hänen puhevälinsä olivat taas lämmenneet Vladimir Putiniin, joka on kiristänyt Venäjän "lähiulkomaista" otettaan.
Kaiken takana ovat alueen strateginen tärkeys, Kaspianmeren öljy, Georgian kautta länteen pukkaava putki, naapurissa Turkki ja Keski-Aasia... Yhdysvallat haluaa maasta lojaalin liittolaisen, jossa saa istua pari venäläistä varuskuntaa muistona menneiltä ajoilta.
Vt. presidentti ilmoittikin, että maa haluaa pikaisesti Natoon. Sehän oli tiedossa jo 90-luvulla, mutta kansaa uuvuttavat köyhyys ja korruptio eivät ole Naton toimialaa. Shevardnadzekaan ei saanut niitä kuriin, mutta vallanvaihdoksessa lienee olennaista myös uuden johdon tiukempi suhtautuminen Moskovaan.
Venäjän pehmeässä "alavatsassa" Georgia on mahdollisimman ilkeä paikka, jos siellä ruvetaan hoitamaan asioita amerikkalaisten nuottien mukaan. Venäjä on painostanut Tbilisiä muun muassa tshetsheeniterroristeilla, tukemalla abhaasien irtiottoa keskushallinnosta ja kahdella tukikohdalla. Tuima Putin edellytti jo uusilta vallanpitäjiltä Venäjän etujen huomioimista.
Georgialle ei voi ennustaa helppoja aikoja. Se voi vielä vaikka hajota.